Tulevaisuuden Tiger Woods

Kahtena viimeyönä on ukkostanu aika muhkeasti, joten ylläripylläri lämpötilat on päivisin tätä +30, sekä trooppista kosteutta on havaittavissa... Ahkerasti oon pysytelly sisätiloissa, paitsi eilen sitten suunnitelmien mukaisesti lähettiin Emman kanssa vähän golfaamaan!

Alunperin oli tarkotus lähteä frisbeegolfaamaan Laajavuoreen, mutta koska Iida ei päässytkään mukaan seuraan hupaisaamme, lyllersimme Emman kanssa kahdestaan Laukaan satamaan. Mentiin sitten pelailemaan minigolfia! Joskus pienenä oon näitä ratoja raidannu kuin mikäkin Olympiavoittaja, mutta tän kertaisella taidonnäyteellä ei kauheesti voi kehuskella...

Otettiin sitten vähän viihteen kannalta tää pallon huitominen, niin että varmasti meidän perässä tulevalla porukalla meni hermot.


Kesän alussa kävin golfaamassa sillein "oikeasti", eli harjoittelemassa lyöntejä semmoisella pikkuisella alueella. Oli tosi hauskaa puuhaa ja muutaman ohilyönnin jälkeen se pallo lenteli ihan suht pitkällekkin. Vois joskus käydä uudestaan. :)
Tästä vedin sellaisen johtopäätöksen, että nää minigolfradat oli selvästi mulle liian pieniä. Ei ollu yhden radan juttu että multa lentää pallo laidan yli...

Arvatkaa vaan menikö sinne minne piti...

Hävisin :(

Kunniaa voittajalle!

 

Niin siinä sitten kävi....
Koska tuohon minigolfiin ei menny niin paljoa aikaa sit kuitenkaan, vuokrattiin siihen perään vielä Frisbeegolfsetti kun siellä satamassakin oli rata sille. En ollu koskaan ennen pelannu sitä, joten oli ihan hupaisaa puuhaa. Koivut ainakin saivat tuta minun heitoistani. Olivat tiellä, heitin niiden oksien läpi sitten. Emma oli käyny pari kertaa aikaisemmin itse pelaamassa. Aika paljon päästiin samoihin heittomääriin, muutamalla rei'ällä/korilla/häkillä se kuitenkin vei parilla heitolla. Kannattaa kokeilla!

Illasta meille sit tuli kotia sukulaisia käymään ja syötiin tosi paljon ja se kelpaa mulle.

Kesän vikat heppailut

Tää viikko on ollu jotenkin tosi kiva! Oon kerenny tekee vaikka ja mitä.

Keskiviikkona suuntasinkin Tampereelle ratsasteleen sinne missä Riia käy. Vaikka vähän meinas paniikki iskee bussien kaa, kerettiin silti ihan hyvin tallille ja kuulin että meitsi pistelee menee Nallella esteitä. Huuu en ollu yhtää varautunu mitenkään et millanen eläin se on, mutta se oli ihan superkiva! Vähän saman tyylinen ku Midde, mut sanotaanko et "turvaversio". Vaikka lopputunnista iskettiin 85 senttistä okseria eteen, niin ei kauheesti epäröity mennäänkö yli. Midde ois miettiny parisen kertaa...

Oli ainaki ilmeestä päätellen hauskaa!

Lähti vähän kaukaa...?

SYÖKSYEN ETEENPÄIN

Toi ponniinin tukka oli ihan superihana!!
Tunti oli tosi kiva ja tehtävä kanssa, ravilähestymisiä noille sokeripalikkasarjoille, joista jatkettiin sit pystylle tai okserille. Harvinaisesti en ollu ite niin kovassa kipsisyndrooman vaiheessa, vaikka uudella hepalla meninkin. Yleensä en uskalla uuden menopelin kyydissä tehdä mitään, kun nehän menee heti rikki. Toisaalta tilannetta autto varmasti se, että Nalle oli niin kovasti samantyylinen kuin Midde. Etuosaa ylämäkeen ja terävää askellusta!
Kuvat on ottanut Marissa Viljanen, kiitos paljon!

Tänään kävin sitten ratsastelemassa itsekseni Midaksella, samalla kun vein papereita työantajalle. Äiti tuli videokameran kanssa kuvaamaan ja varmistamaan että mun aurinkorasvat on hyvin. Oli just täydellinen keli ratsastaa, +22 ja välillä aurinko pilvessä ja pientä tuulenvirettä! Mikäs siinä itsekseen pistellä ulkokentällä menemään. :) Muutamia muita ratsukoita tuli sitten myös kun olin kerenny puol tuntia meneen, mutta tilaa oli ihan riittävästi meille kaikille.
Midde oli aika kivalla tuulella, se oli vähän hämillään ku vain hän joutui töihin. Tarpeeksi lässyteltyäni sille sitten mentiin aika rentoa ja reipasta ravia, mikä oli oikein mukavaa kyytiläisen mielestä. Harvinaisesti herra oli oikealta paljon jäykempi, mutta oon tosi tyytyväinen siihen miten rempseesti se kulki.

Oon ite vaan aika huono ratsastaa itsenäisesti. Mulla ei oo oikeen päätä eikä häntää niissä mun tehtävissä ja taidan olla ite vähän kärsimätön kaikessa tarkkuutta vaativissa jutuissa. Pitäs ehkä tehä aina kunnon sotasuunnitelmat tollasille kerroille, mutta ens kerralla sit!

Tässä tais olla tän kesän heppailut, voisinki lähteä tästä ilmottautumaan lukion ratsastustunneille!

Kikkailimpa niin

Tää päivä on menny vähän kauppoja kierrellessä ja mukaan tarttu huimasti kuusosanen jatkoroikka helpottamaan Tohiksen arkea meillä Rautalammilla. ♥ Lisäksi jäätelökuvioisia laastareita, ovikoukku (ovinaula, en tiiä tuon nimee...),  söpö kassi ja hylly mun huoneeseen tänne kotiinkotiin. Jes! Sitten kun olin toipunut pettymyksestä, että eipä mentykkään Jyväskylän keskustaan shoppaileen niin päätin kotona tehdä mun eilen alottaman systeemin loppuun.

Alkukesästä tuli jostain selittämättömästä syystä mun korulaatikkoon räjähdysmäinen korujen lisääntyminen. Iberon outeltista sai 20€:lla niin paljon tavaraa kuin pieneen paperipussiin mahtui. Nyt kun näitä korvakoruja mulle sikisi aika monta kappaletta, päätin tehä niille jonkun sievän asumisratkaisun.
Koska mä en haluu tästä pelkkää poniblogia, niin saatte tässä nyt vähän kattella mitä voi tehä aina siinä välissä kun ei oo koneella tai muualla!

Multa nyt yleensäkin löytyy jos jonkimoista purkkia ja purnukkaa aina kaikenmaailman laatikoihin asti. Tällä kertaa käsittelyyn pääs Saksasta tuotu, KaDeWesta ostettujen tuliaissuklaiden laatikko!

Kivan kokonen ja kun vielä puinen niin ehkä se vois kestää pahvisia paremmin seuraavat 50 vuotta. Just sopivan matala, ettei mee kuutioita hukkaan.

Sitten täytettä, että ei korut nuhriinnu. Tuo harmaa on mustaa ainakin kaks kertaa paksumpaa, ihan vaahtomuovia. Jostain digiboksipaketista varmaan talteen otettu kaikki.

Seuraavaksi sitten ompelin noi napinlävet tuohon oikeenpuoleiseen kankaaseen. Eipä jääny epäselväks miten niitä meidän koneella ommellaan... Vaati vähä opettelua ensiks.
Kannattaa huolitella nuo kankaiden reunat ja nurjalta ompelin nurkista vähän kiinni, että pysyvät paikallaan.
Lopuksi vetelin saksilla napinlävet auki ja jollain terävällä veitsellä viiltelin sitten siihen vaahtomuoviin kanssa viillot.

Lopputulos on aika kiva.

Huomenna Tampereelle, katsotaan myöhemmin oonko vielä hengissä!

Heinäkuun heppaviikot

Riia taikoi mulle vähän vihreemmän kuosin tähän blogiin! Riiaa saa muutenki vähän syyttää koko blogi-ideasta.

Riian tunnen Mennalan heppaleireiltä, josta päässään aasinsiltaa pitkin kesätöihin. Olin nyt viidettä kesää peräkkäin Mennalan Ratsutilalla leiriavustajana töissä. Tänä kesänä (ja viimekesänäki ja sitä edeltävänä) oli kolme leiriä joilla olin töissä, kaksi äiti + lapsi -leiriä ja yksi esteleiri, josta tuli sit kuitenkin nuortenleirin prototyyppi. Harvinaisesti kaikki leiriläiset olivat sillä leirillä +13 vuotiaita suunnilleen.

Homma on aika rankkaa, mutta tosi antoisaa. Leiriläisten kanssa oleminen 24/7 käy ihan kunnon työstä. Hauskaa se silti on, varsinki kun tosi monet leiriläisistä oli ennestään tuttuja ja ennenkin avustettuja. Onneks leireillä on myös ihan parhaat ruuat, jota saa pistellä mahaan niin paljon että tarttee sit vaan pistää kierien menemään.

Nuortenleirillä vielä onnistuin olemaan sekä leiriläinen ja avustaja, kun pääsin itsekin ratsastamaan leiriläisten tunnille sen ollessa vajaa (bongailkaa tuolta videosta vaihtelevien hepukoitten kyydistä). Leirikisoissa sitten hyppäsin neljänneksi Middellä! Video on siis tehty siitä esteleiristä, ja kappas, Riia on tehny sen! :)

Äiti + lapsi -leireillä en paljoa kerennyt itse ratsastelemaan ylimääräisten talutustuntien ja muun ohjelman takia. Viimeisellä leirillä oli mm. Robinin keikalle Jämsään lähdössä 2/3 leiriläisitä ja mikä ihaninta, minä pääsin kans!!!! Olin ehkä eniten sekaisin kaikista muista sinne lähtijöistä... Ihaninta keikassa oli (Robinin ja TikTakin Heilutaan-coverin lisäksi) se, että mun repparissa joras koko tunnin ajan viisivuotias neitokainen, joka osas kaikki sanat ulkoa ja siellä me sitten yhdessä hoilattiin mitä vaan kerittiin!

Keli on kyllä ollu niin epäkesänen kaikkina muina viikkoina paitsi tuollon nuortenleirillä, jollon sain hankittuu mun seksikkäät t-paita- ja hanskarajat itelleni. Voin olla ylpee ja varma siitä et ne säilyy näillä keleillä jouluun asti.

Ajatuksesta alkuun

Heippa vain kaikille, taas on yksi blogi lisää tässä maailmassa. Ystäväiseni tässä eräänä kauniina päivänä totesi että olis ihanaa jos kirjoittaisit blogia itsestäni ja Midaksesta, lempparihepastani, mutta varmaan tänne tulee muutakin! Kunhan alkuun päästään.

Itsestäni nyt aluksi sen verran, että 17-vuotias neitokainen Keski-Suomen sydämestä täällä sitten kirjoittelee. Tuskainen vuosi ollut menossa, kun kaikki kaverit ovat jo 18, mutta oma vuoro vasta syksyllä.
Hevosia olen harrastanut vuodesta 2002 ja siksi olenkin Rautalammilla Ratsastuslukiossa, kolmannelle luokalle mennen sitten syksyllää (huoh kirjotukset....). Nykyään siis ratsastan tuolla Rautalammilla ja Mennalan Ratsutilalla Korpilahdella. Olen käynyt siellä nyt kuusi vuotta, enkä halunnut lopettaa vaikka lukioon lähdin muualle. Hyvä syy tulla viikonlopuksi kotiin, että pääsee ratsastamaan tutulla tallilla. :) Kyseisellä tallilla asustaa myös alussa mainittu Midas, josta kerron varmasti vielä lisää!

Näillä pikkueväillä saatte nyt selvitä jonkin aikaa, palan innosta päästä turhautumaan blogin ulkoasun kanssa! Toivottavasti sataisi tänään niin ei tulisi niin saamaton olo, kun istun koko illan tietokoneella.