tiistai 3. joulukuuta 2013

Muka kiireinen koululainen. Laiska vaan.

Annan kanssa Coffarissa,
tää oli jotain taivaallista!
Iloisia uutisia! Keskisuomalaiset tilaus ilmeisesti loppu eilen, koska nyt ei oo tullu lehtiä ja tämä on MAHTAVAA. En ehkä sittenkään huku näihin lehtiin joita en oo jaksanu lukea.

Viimenen oikee postaus loppui mainintaan seuraavana päivänä olleista kisoista. Muistaakseni ne meni hyvin.

Lokakuu alkoi juhlallisesti heti Brassa Haalarikastajaisissa. Meillä on iiiiihanat tummanvioletit haalarit, jos en oo niitä vielä ehtiny hehkuttaa ja mulla on jo ainakin kymmenen haalarimerkkiä. Tai viistoista, en oo ihan varma.






Shaker-etappi

Lähtövalmiina
Torstaina 3.10. oli vuorossa Kauppakadun Approbatur, jossa meidän ihanat haalarit olikin jo heti edustushommissa. Tunnollisesti alotettiin Lilan kanssa meidän Appropolku Appron suorituksella, eli huimat seittemän annosta (muistaakseni) a-juomia eri paikoissa. Eipä tuntunu missään, joten jatkotkin meni Giggling Marlinissa selvänä kun mitään ei ollut enää tehtävissä. Mutta oli muuten hupaisat karkelot!

Juhlat jatkuivat 11.10. Heavyweight DJ:sin keikalla Escapessa, mutta en mene enää ikinä baariin yksin. Oli sen verran ahistavaa ja keikkakin oli huono, joten ei kiitos enää toiste.

Seuraavana päivänä onneks elämä pelastui ja lähdin Riiksun luo Kuopioon kattoo Robinia! Oltiin todellaki vähemmistönä edustamassa meidän ikäryhmää. :( Mut me huuruhiiret jonotettiin sentään öö kaks tuntia? Koska suoraan mun bussilta kiidettiin jonoon. Onneks siellä Kuopiohallissa sattu olee joku buffa ni sain ostettuu elämäni ensimmäisen keikkamakkaran. Oli hyvetti makkara, jakso jammailla koko keikan läpi.

Heavyweight DJs
Roooooobiiiin

Sitten olikin syysloma ja tytsyjenilta Emman kanssa. ♥ Oli hyvää viiniä ja juustoa ja seuraa.

Kiharsin pääni
Synttärit 19.10. meni kuumeessa, kuten koko seuraava viikkokin, joka oli ensimmäinen tenttiviikko. Hengissä selvisin, vaikka kuumetta tais olla kaikkina päivinä paitsi maanantaina, joka kompensoitui sillä, että keskiviikkona oli silmätulehdus ja lääkelaskukoe. Koe meni läpi, mutta mä näytin yhtä kuolleelta kuin eeppisen sikatiistain jälkeen, jota mulla ei tod. ollu. Kipsuilua jatkui hyvin koko loppuviikon, josta päästiin sitten uuteen koulujaksoon. 

Ronjalla oli tuparit 26. päivä ja Riikka oli viikonlopun mun luona majoituksessa. Oli ihanaa.

Laurin kanssa käytiin kattomassa Leijonasydän. Se oli hyvä.

Marraskuu alkoi taas juhlimisella, Rautalammin talvimaisemissa. Erika hostasi herkulliset Halloweenkekkerit ja sitten hostattiin itsemme Emman kanssa Punaselle talolle ja Mortoniiiiin. Jere pääs kolmen viikon kiinniolon jälkeen lomille ja muitakaan nähny pariin viikkoon.

Heti seuraava viikonloppu meni taas Rautalammilla, Ella piti esittelyn lukiolla ja oli ihana nähä opettajia kun neki oli ilosia meidät nähdessää. Jopa keittäjät moikkas meille. :3 Sitten vähän Tohinoitiin ja seuraavana päivänä vähän puuskutti.

Meno ainaki blingbling
Isänpäivänä oli talliestekilpailut ja Romeolla tuli hypättyä 70cm ja sen eka 80cm kisoissa. 70 puhtaasti ja 80 4vp kun nappas yhen puomin mukaan. Oli jo niin rauhallisella tuulella että vähän oli jopa vetelä. Oon silti siitä niin ylpee. :) ♥

14.11. oli Jaston Movember-juhlat Shakerissa ja niissä kivointa oli sen haalarimerkin ostaminen.

Viikko kisoista ja olin viikonlopun Mennalassa talleja siivoomassa. Lauantain ylläripylläri oli Rispen juomakuppiin hukkunut hiiri ja ylitöikshän se sit meni. Sunnuntaina Eino-myrsky teki kepposet ja tallilla ei ollu koko päivänä sähköjä: aamun haasteet oli ettiä kakkakikkareet pimeistä karsinoista, iltapäivän taas selvitä vähäisellä energialla. Ei meinaan mikro suostunu lämmittää mun ruokaa, joten banaanilla mentiin se päivä. Riikkaa kuskasin samalla Korpilahdelle ja takaisin Eriksen luo, joten ei tullut pariin matkaan ainakaan tylsää.

Eino perkele. Jätä bussikopit rauhaan!!!!

Upee keikka, ei voi muuta sanoo

Poijjat pistää mussiikkia Helin partyissä

Kaupunkitaidetta
Koska tossa naapurissa on noi baarit tolleen kivasti, niin päätimpä sitten antaa Riikalle rukkaset ja lähteä Kuopion sijaan Escapeen kattoo Cheekkiä 20pvä. ♥ Oivoi, otin TikkakoskiEmman mukaan ja sit käytii vähä joraa, jonka jälkeen skippasin torstain koulupäivän, mut Jaston ja JIOn pyjama-pikkujouluihin Giggliniin selviää aina. ;) Hillitöntä joraamista kahtena päivänä putkeen. Ei kauheesti ollu auttanu tiistain jumppatreffit Ronjan kanssa Korkeakoululiikunnan Body-tunnilla. En ollu ennen havainnu et mulla on pakaralihakset... Sit vielä lauantaille yhet juhlat Konneveden mökkiin, kun Heli juhli 18v-juhlia. Jeejee! Käväsin pikavisiitin siellä autolla, kun sunnuntaina oli sit koulukarkelot Mennalassa. KN Specialia väännettiin Midden ja Romeon kaa, vaikka Middellä en oo kesän jälkeen menny. Tuli sieltä kuitenkin 62,80% Romeolla eli jaettu 2. sija ja Middellä 59,80% eli 6. sija 10:stä. Ei huono, vaikkei ollukkaa helppoo.

Viime viikon torstaina sinkosin sitten itteni Emman luo Kuopioon viettämään vihdoin Starshine-laneja, joita on tässä jo useempi vuos koitettu toteuttaa. En muista ees millon oon viimeks tilannu kotiovelle pitsaa (okok Emma tilas). Kolme ekaa peliä meni läpi, nyt mä kamppailen nelosen kanssa täällä itekseni. Pitäs kyllä nää kaikki neljä osaa kieltää terveyssyistä, pulssi kohoaa kolmeen sataan ja suusta tulee vuoden kirosanat kerralla. Ei hyvältä näytä.

#severiäinenmulhake ♥

tiistai 5. marraskuuta 2013

Luulen olevani vielä elossa

Vaikka kuolema koittaa tulla tavalla tai toisella (vitsi vitsi), tämä kirjoittelusivusto ei ole tekemässä sitä. Oon vaan niin (muka) kiireinen koulujuttuineni ja muine viuhotuksineni, että jos en joku kouluton päivä ehdi tekemään moikkausta lokakuuhun ja kaikkeen muuhun mistä pursuan intoa kirjoittaa tänne, niin viimestään joululomalla sit! Siihenkää enää oo kauheen kauaa. Huhhuh. Tuntuu et aika on madellu nyt syksyllä ihan kauheen hitaasti, mut silti ku miettii ni ihan säikähtää et on jo marraskuu.

Joten lähdenkin tästä jatkamaan kuoleman tekoa takavasemmalle. Väsyyttää taas niin maan perkeleesti ja selässä on joku lihas jumissa. Pitää varmaa rääkätä sitä vähän lisää, että paranee. ;)

Tsekkaillaa menemisii siis vähä myöhemmi, rakkautta kaikille!


P.S. Olin iha pirun innoissani et jee saan Keskisuomalaisen kuukaudeks ilmatteeks mun kämpille, mut nyt kyllä ootan innolla et se jakso loppuu. Se lehti tulee nimittäi iha vitun räminällä mun postiluukusta alas aamuöisin kello kolme. Helvete.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Opiskelua ja oheisaktiviteettejä

Opiskelusta

Nyt on suoritettu ensimmäinen kuukausi sairaanhoitajaopiskelijana. Joka toinen maanantai on vapaa, joka tonen perjantai on vapaa. Tän viikon piti olla kolmipäivänen kontaktituntien osalta, mutta siirsin ensi perjantain hommat tän viikon perjantaille, koska Appro on ens viikon torstaina...
Opiskelu englanniksi ei oo tuntunu mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeelta. Ainoostaan anatomian tunnit on haastavia, kun et tunne niitä termejä ja osia edes suomeksi. Ruotsi meille opetetaan suomeksi, koska ryhmä sisältää vaan suomalaisia. Atk-tunnit on pitkäveteisiä. Lääkelaskut on helppoja. Labratunnit on parhaita, kun saa kokeilla käytännössä (nukkeja ja toisiamme kiusaten) miten nenämahaletku laitetaan, potilaita pestään tai lakanoita vaihdetaan. Näiden tuntien jälkeen seuraavalla kerralla on oikeet ihmiset asiakkaina. Kaikilla labratunneilla on oltava ja lääkelaskukokeesta on saatava 100% tehtävistä oikein, että pääsee työharjoitteluun. Ensi maanantaiksi pitäis tehä kaksi tehtävää sosiaaliturvajutuista ja tuista.

Opiskelujen alussa meille kerrottiin, että 1/3 opiskelusta on työssäoppimista, 1/3 kontaktitunteja ja 1/3 itsenäistä & online -opiskelua. Jälkimmäisestä en tiedä olenko kauhuissani vai peloissani. Lukioaikaan verrattuna kontaktitunteja on ihan kauheen paljon vähemmän, vapaapäiviä on pitkin viikkoa, mutta nekin on tarkoitettu itsenäiselle opiskelulle. Oon ihan paska itsenäisissä. Lukiossa yritin tehdä yhden bilsan kurssin itsenäisesti, luin kirjan kerran läpi, sain kokeesta 8+, mutta numero jäi saamatta, kun en jaksanut tehdä korvaavia tehtäviä. Niitä oli ehkä 6...
Kauhulla siis oottelen deadlinen korvaavan puutuvan motivaation, kokeilin jo sitä urasuunnitelmaa tehdessä (vikaan palautushetkeen oli mun aloitushetkellä kolme tuntia). Onlineopiskelu on kanssa ihan kamalaa. Jos jotain pitää tehdä koneella, eksyn satavarmasti kaikkialle muualle kuin Optimaan tekemään niitä helvetin Papa Pear Saga, Pyramid Saga ja kaikki Sagat!!!! Itsekuri? Ei ole.

Yrittäjyys on hirveän korostettua Jamkissa. En mä halua olla yrittäjä. Paljon mielummin tekisin jonkun alaisena töitä joka kertois mitä mun pitää tehdä, tai että mulla on jotkut tietyt tehtävät mitkä on suoritettava. Ei meitä kaikkia oo luotu firman perustajiksi. Tietysti ainahan mä yritän parhaani, eli ollaanhan sitä jo tässä yrittäjiä. Yritän valmistua tulevaisuudessa. Toisaalta jos kovasti mietin, mielummin olisin yrittäjänä heppa- tai kauneudenhoitoalalla. En tiedä miksi, mutta sairaanhoitoalan yritys ei kuulosta siltä omimmalta.

Joka tapauksessa ensimmäisen kaoottisen ja näiden kolmen, hieman vetelän viikon jälkeen tuntuu ihan hyvältä olla tässä koulutusohjelmassa. En tiedä onko sairaanhoito se mun ns. kutsumusammatti, mutta en malta odottaa, että pääsen ensimmäiseen työssäoppimiseen. Labratunnit ovat olleet parasta opiskelussa tähän mennessä (huimat 2kpl). Paaaaaaljon mielummin mä teen tätä kuin että en tekis mitään.

Ja muusta

Löysin Deadmau5in ja Skrillexin Tursajaisista!
Oheisaktiviteetit kouluajan ulkopuolella (ja ajalla) ovat olleet ehkä kaikkein parasta. Jamkon avajaispiknikien jatkot Brassa oli jotain aivan huikeeta! Tursajaisissa tuli kastuttua aivan täysin kierrellessä ympäri kaupunkia erinäisillä tehtävärasteilla Lara Croftin asussa ja hupparissa. Jossain sopivassa raossa kävin vaihtamassa kuivat kamppeet päälle ja Lara heräs taas eloon sitten Bran jatkoilla. Eipä jääny taas Lara huomaamatta kylällä. ;)
Maanantaina saadaan meidän Nursing-haalarit ja tiistaina on kastajaiset!! Jotta elämä olisi vielä enemmän pelkkää juhlaa, torstaina on Kauppakadun Appro ja sillä mä sen ens perjantain halusinkin vapaaksi...

Viikko sitten juhlittiin Jyväskylässä Kattohuoneiston korkkajaisia eli suomeks tupaantulijaiset! Ihanasti hirveen moni Rautalampi kaveri pääs paikalle ja paikallisiakin tovereita tuli ihanat muutamat. Oli ihan huikeeta juhlistaa mun 24,5 neliön sisässä 17 henkilön kanssa sitä, että ne neliöt on mun käytössä. Tuli vähän lämmin... Huipumpaa oli vielä se, että meitä majottu yöksi sinne 8 kappaletta. Oli lattia aika patjoitettu.

Sain ensiapupakkauksen ♥

Tällä viikolla Jamko järjesti hyvinvointiviikon, johon kuului mm. Korkeakoululiikunnan Jamkin salin vuorot ilmaisuus. Tiistaina riensin riemuiten Core-tunnille, joka oli armotonta lihasten rääkkäystä. Vieläkään en kävele ilman että sisäreisiin sattuu. Tästä johtuen en kyennyt muille Kk:n liikuntatunteihin osallistumaan. Torstaina oli Shrek-musikaali ja kiertely kaupunginteatterissa! Ihan huikeeta, lipusta maksettiin mutta kiertely oli silti ihan mahtavaa ja musikaali oli todella hyvä. Viitasaari 5km!! Suosittelen kaikille, varsinkin aikuisille huumorin puolesta. Välillä on kiva olla vaan ihan pelkästään katsomon puolella. Vaikka tuli siellä lavalla kävästyä ennen esitystä. Hieman isompaa kokoluokkaa kuin Paukkulinnan lava. :)

Shrekin kämppä

Lohikärmes 

Koruvarastoa

Vähä lissee koruja ja pantoja

Pukusuunnittelua, omg ku näitä oli siellä esillä

Huomenna Romeolla 70cm Suojiksella tallin kilvanajoissa. Mulla on taas menossa ratsastusajan kriisi, onko helppipuhelimia kellään avoinna?

tiistai 10. syyskuuta 2013

Vituttaa kuin pientä oravaa joka ei mahtunu telttaan

16.-17. elokuuta Weekend Festival oli tehny hurjan satsauksen vaihtaessaan tapahtumapaikkansa vähän vähemmän korpeen jalkahieronta-alueelle. Kivimurkulat oli hirveen mukavia tamppaamiseen.

Perjantai

Skippasin ajokortin kakkosvaiheen kohta jo perinteisen Weekend Festivalin takia. Mukavasti ennen koulunalkua ehti vielä joraamaan kunnolla, Summer Soundista jo palautuneena ja viisastuneena. Ehti vielä palautua Weekendistäkin ennen koulua.
Lähin junalla itekseni Helssinkiä kohti ja sain tappaa pari tuntia aikaa ennen kuin Hanna ja Mervi liittyi seuraan. Kiidettiin sitten viuhaa vauhtia Stadikan hostellille huone noutaa ja sit ihan päättömänä jollain ilveellä kiiruhettiin tapahtuma-alueelle.

Nause
Näin Nausen setistä kaksi-kolme viimeistä biisiä. Oli aika surullista, koska tää nimenomaan sinetöi mun lipunostopäätöksen. Olis muuten Usain Bolt jääny kakkoseks mun sprintillä kun kuulin Hungry Heartsin alkavan soimaan, jossain edessäpäin. Elämäni urheilusuoritus. -1

Porter Robinson
Oli aivan tajuttoman huikea. Tajutoooooooontaaaaaaaa. Ihana mies. Keksikää mulle vielä settilista sen keikalta niin oon onnellinen. Mulla on sieltä yks biisi pyöriny päässä vaikka kuinka kauan, mutta ei mitään hajuu mikä sen nimi on/kuka sen esittää. Tuskaa. +1

Porter oli kans iha liekeis

Example
Oli ihan jees. Jotenkin kuitenkin petyin, kun Elliot yritti kovasti saada yleisön villiintymään, mutta oma lavaenegia sieltä vähän uupui. Kuitenkin videot ja twitter-päivitykset vaikutti semmosilta, et herralla ainakin oli hauskaa ja kyllä se yleisökin heilu! -1

Armin van Buuren
Nyt kun alko iltakin pimeneen, oli aika hieno tunnelma Arminin setin aikaa. Ite kuuntelen trancee vähemmän, mut oli ihana kattella kuinka tyyppi nautti niin täysillä siitä mitä oli tekemässä. Hymyili koko keikan. Ei onnistuis multa. +1

Calvin Harris
Se vitun teltta. Joojoo, niinhän sinne sitten ois kuitenki mahtunu. Joojoo, siellä oli takana tilaa sitten kuitenkin, jooojoo. Vittu päät kiinni en nähny sitä koska en mahtunu sinne telttaan ok?????? -1

Dimitri Vegas & Like Mike
Menin sitten katteleen näiden jätkien settiä, mutta sain pettyä taas. Hyvää settiä ne melkein veti, ainoo että niistä biiseistä kuuli vaan 0,5 minuuttia ja loppu olikin jotain mystistä remixiä. Höh. -1

Perjantai päättyi taksijonoon ja nukkumaan. Hengissä kuitenkin selvittiin...

Armin van Buuren

Lauantai

Huoneen luovuttamisen ja ihanan RAXin jälkeen päästiin taas festarialueelle.

Inna
Oli kyllä harvinaisen ärsyttävä muija, vaikka sillä onkin ihan meneviä fiilisbiisejä. Ois ollu kiva jos se ois laulanu oikeesti ja höpöttäny vähän vähemmän. -1

Cazzette
Laatu parani Innasta kertaheitolla, kun Cazzette pääs vauhtiin. Vaikka keli oli paljon kylmempi ja märempi perjantaihin verrattuna, ei se ainakaan enää tässä vaiheessa haitannut. Ihana setti ja mieltäkohottava meininki. +1

Feed Me
Jäin sit oottamaan että näkisin ees vilaukselta Feed Me'tä, koska mulla oli kuitenkin suunnitelmissa nähdä Sebu hinnalla millä hyvänsä =lipun hinnalla. Näinkin setistä puolisen tuntia. Jee, tunti jäi näkemättä. Oisin voinu kyllä kattoo viel toisenkin puol tuntii, mutta aattelin käydä Guettaa pällistelemässä kanssa. +/- 0

David Guetta
Joten suuntasin sitten päälavalle ja näin sitten Guettastakin puolisen tuntia. Jee. Hyvä meininki, muistelen viimevuotista ni ei tuu paha mieli! +/- 0

Sebastian Ingrosso
Menin sitten tunniksi telttaan oottelemaan että varmasti nään ja näin. Ja oli ehottomasti koko festareiden paras keikka, ja melkeen koko kesän. Sitä joraamisen määäärääääää. +1 +100000000000

Lauantai päätty sitten siihen, että kun olimme taas löytäneet pienen porukkamme kasaan, lähdimme öö kävellen bussiasemalle. Meidän linkki lähti takaisin Keski-Suomeen puoli kaksi, joten pistettiin sitten töppöstä toisen eteen. Hirmu kiva, ei siis väsyttäny tai hapottanu muutenkaan. Ehittiin kuitenkin ja se oli hyvä se.

Sebu ♥

 Keikkojen perusteella nopsasti laskin että jäätiin miinukselle yhellä pisteellä. Lisäksi
+ vessat toimi viimevuotta paremmin
+ vesipisteet toimi viimevuotta paremmin, vaikka päivän päätteeksi vettä ei enää tullut
+ sain ostettuu mun kauan suunnittelemat leileit

- kivimurskamikälie ei ollu jaloille kauheen kiva
- vitun teltta saatana
- puhelinkentät ei toimineet
- eikä visa electron
- narikat oli aika tukossa (tosin onneks en jättäny mitää sinne. takki lanteilla on aika sexy)
- parhaimmat esiintyjät oli pienillä lavoilla
- ja päällekäin suurin osa
- täysi-ikäisenä pakko sanoo, että junioriosasto kävi välillä vähän hermoon laukut narikkaan ja pistäkää käsiraudoilla ittenne kaveriin kiinni jos on pakko pysyy niin lähekkäin

Lavoja ois mun puolesta voinu olla hyvin yks vähemmän ja artisteja kanssa jotenkin vähän järkevämpi määrä. Tai festaripäiviä ois voinu olla yks enemmän tällä kattauksella. Päälavan artistikattauksen ois voinu kanssa miettii vähän kivemmin. Toki, pitäähän tällasiin tapahtumiin asennoitua niin, että kaikkia ja kaikkea ei tuu ehtimään näkee, eikä kaikki mee niinku oman mielen mukaan. Silti, Summer Sound toimi niin paljon paremmin (sisävessat ♥). Kokonaisuutena oma valmistautuminen oli parempi viimevuoteen verrattuna (mulla ei ollu laukkua ollenkaan), mutta silti yleisesti ottaen viimevuoden Weekend oli mulla vaan parempi. Seurasta en valita, Hannan ja Mervin lisäksi tuli nähtyä Emiliaa reilun vuoden jälkeen!

Lopuks vielä kesän festarien kärki:
1. Nicky Romero
2. Sebastian Ingrosso
3. Axwell & Steve Angello & Hardwell & Porter Robinson
7. Cazzette

Ens kesää ootellessa. Sain molemmat rannekkeet kädestä pois ilman että leikkasin niitä. Piti ottaa tankotunnin takia pois, vois laittaa ne takas ranteeseen killumaan.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Rautalampihoods osa 2

Osa 1/4: Hakeminen, muutto & opiskelu
Osa 2/4: Ratsastustunnit, talli, heppakurssit, muu heppahommailu ja Satulateatteri
Osa 3/4: Asuminen, kaverit ja vapaa-aika
Osa 4/4: Kaikki minkä oon unohtanut edellisistä postauksista

Rautalammin Ratsastuskeskus

Talli, jossa kaikki ratsastustunnit ja hevoskurssien käytännön harjoittelut tapahtuvat, on puitteiltaan hieno. Kenttä on niin iso, että helposti pyöris kaks tuntia kerralla siinä, maneesi löytyy, maastoesteitä, vaikka mitä mukavaa. Linkin takaa löytyy tarkemmat esittelyt tiloista, ihmisistä ja elukoista, joten kerron tässä vähän muuta juttua.
Tunnit alkavat 15:30. Näitä tunteja kutsutaan lukion tunneiksi ja ne kestävät 90 minuuttia (2x45min) ja on ensisijaisesti lukiossa ratsastaville tarkoitettuja. Viideltä alkaa ns. iltatunnit, jotka ovat sitten 60min mittaisia este-, koulu-, valmennus- tai sekatunteja. Sekatunnit noudattavat pääsääntöisesti kolmiviikkoista kaavaa: koulu-puomi-este. Lukion tunnit ovat myös sekatunteja.
Hepat laitetaan tunneille itse, mutta apua yleensä löytyy. Tilat ja varusteet ovat siistit, yleisesti tallilla ollaan aika tarkkoja näistä asioista (satulahuovat tulee harjata tarkasti karvanlähtöaikaan jne.), mutta itse en nähnyt asiaa mitenkään häiritsevänä.
Tiina on yksi parhaimmista opettajista, jotka mua on opettaneet. Lisäksi en ole koskaan tavannut henkilöä niin suurella auktoriteetillä. Tiinan opetustyyli on aika suora, hän tietää mitä tekee ja mistä puhuu. Kaikille ei tällainen opetustyyli sovi, mutta itse vaan nautin siitä kun joku tujauttaa päin naamaa että sä teet väärin, tee näin. Kauheesti ei tarvinnut miettiä kumpi keino on lopulta parempi. Vaikka tunneilla elettiin kurissa ja nuhteessa, tuli niitä kehujakin ja oli meillä tosi hauskaakin! Tehtävät oli tosi monipuolisia ja opin ihan hirrrveesti kaikilla Tiinan tunneilla.
Teemu piti meille liki puolet ratsastustunneista mun ollessa lukiossa, mutta se taitaa olla nyt jo vaihtanut toimenkuvaa.

Heppakurssit

Kaikki lukion ratsastus- ja hevoskurssit ovat ilmaisia. Lukuunottamatta valmennus- ja kilpailukurssiin kuulunutta lähtömaksua kilpailuharjoituksissa. Huimat 10€.
Ratsastuskurssit suoritetaan kouluajan ulkopuolella, lukion ratsastustunneilla ja/tai iltatunneilla. Ratsastin omat tuntini näin:
  • 1. vuoden ratsastin kerran viikossa lukion ratsastustunneilla, eli 90min, kerran viikossa
  • 2. vuoden ratsastin kaksi kertaa viikossa iltatunneilla, toinen koulutunti, toinen estetunti, eli 60min, kaksi kertaa viikossa
  • 3. vuoden ratsastin kerran viikossa iltatunnilla sekaryhmässä, mutta olin tyyliin kaikki estetunnit aina pois. Vaihdoin kouluryhmään valmennus- ja kilpailukurssiin tähdäten. Eli 60min, kerran viikossa
Tällä ajoittelulla mulla riitti ratsastukset ihan kolmosvuoden kevääseen asti. Lisänä mulla tosin oli 5 ratsastustuntia leiriemona olemisesta. Tunteja pysty perumaan hyvin aina kun ei ehtinyt tai pystynyt (wanhat, kirjotukset) ja niitä riitti sitten pidemmälle. Eli jos perut tunnin, et menetä sitä, vaan se "siirtyy". Valmennus- ja kilpailukurssiin kuului muutaman ratsastustunnin lisäksi ulkopuoliseen valmennukseen osallistuminen ja tietysti kisat. Lisäksi tehtiin portfolio tavoitteista ja muista kilpailuun liittyvistä jutuista.
Sahalan vaelluksella rakkauspakkaus Geysirillä
Teoriakurssit järjestetään lukiolla normaalissa opetusluokassa kouluaikana. Ainoastaan eläinlääkärin pitämä Hevosen terveydenhuolto pidettiin koulun jälkeen ja se oli suht rankkaa, mutta siitäkin selvittiin. Kurssit oli todella mielenkiitoisia itken verta kun en päässyt Rehuihin ja ruokintaan, koska saksa meni sen päälle ja mukavia kevennyksiä koulupäiviin. Jos jotain tehtiin käytännössä (irtohypytys, ruokinta, raspaus, lämpöjen mittaaminen), niistä sovittiin erikseen. Monesti kokeen sijaan tehtiin portfolio, tai näistä vaihtoehdoista sai valita kumman tekee. Itse pidin portfolioiden tekemisestä, niistä sai siistit ja hyvät tietopaketit myöhempää tarvetta varten. Kaikki hevoskurssit arvioitiin S (suoritettu) merkinnällä.
Vaellusratsastukset tehtiin kahdessa osassa. Ensin ratsastettiin keskuksen hevosilla Tiinan luo. Puolet porukasta meni autolla Tiinalle laittamaan teltan pystyyn ja paikat kuntoon sillä välin kun toinen puoli poppoosta ratsasti paikalle. Ruuat tehtiin ite, sauna lämmitettiin ite ja teltta pidettiin lämpimänä ite oli aamulla aika viileetä kun kamina oli sammunu kun sitten seuraavana päivänä vaihdettiin tehtävät päikseen. Toinen vaellus tehtiin Sahalan kartanon islanninhevosilla. Neljä tuntia ratsastusta majapaikkaan, mainio majoitus ja kunnon ruoka, sama seuraavana päivänä takaisin. Ei hassumpaa saada 155 euron vaellus ilmaiseksi. ;) Itse pidin molemmista vaelluksista hurjasti.
Koulun ilmoitustaululle oli myös tullut ilmoitus, että Sahalaan tarvittaisiin nuorten hevosten koulutusmaastoon ratsastajia. Ilmaiset reissut kestivät noin kaksi tuntia molemmat ja sisälsivät maasotesteiden, ojien ja siltojen opettamista nuoremmille hevosille ryhmässä mentäessä. Lisäksi käytiin syömässä välipalaa metsän siimeksessä. 

Heppakerhot ja kilpailut

Ekana vuonna oli apuohjaamassa pienten lasten heppakerhoa. Samalla olin itse kerholaisena nuorten Nuorisoklubissa, jossa harrastettiin heppajalkapalloa, vikellystä, poniajelua, siivoamista, hiihtoratsastusta.... Ja kolmantena vuotena jouduin vastuuseen Nuorisoklubin järkkäämisestä, mutta olin siinä tosi huono. Nuorisoklubiin sai osallistua kaikki vähän isommat heppailijat, eikä kerhossa oleminen ollut mitenkään kauheen sitoomuksellista. Tosin aina kun oli kaikkea kivaa tarjolla, tuli ruuhkaa ja kun siivottiin, siellä oli minä, ohjaaja ja ehkä joku muu.
Kilpailuharjoituksia ja seurakilpailuja keskuksella on esteissä ja koulussa. Itse kävin vain yksissä, mutta se oli hirveen kivaa ja mukavaa. Kannattaa ihmeessä mennä, jos löytää jonkun heposen johon luottaa edes vähän uskaltaakseen radalle. Näistä saa hurjasti kokemusta! Eikä saa liian vakavalla mielellä mennä mukaan. :)

Cassius pelaamassa jalista ekaa kertaa. © Erika S.

Satulateatteri

Satulateatteri ei sinänsä liity heppailuun millään tavalla, mutta onhan se kuitenkin meidän lukion oma, iki-ihana teatteriryhmä! Vaihtoehto niille, jotka eivät välttämättä hepoista innostu, mutta ovat silti halukkaita pois kotoa muualle lukioon. Teatterikursseja on viisi (tai kuusi?), joista ensimmäinen on itsensä ilmaisua, improvisaatiota ja yleistä pelleilyä. Muissa kursseissa tehdään näytelmiä 1 tai 2 per lukukausi, jotka esitetään koululaisille ja avoimelle yleisölle. Lisäksi teatteriryhmä käy retkellä katsomassa jonkun teatteriesityksen yhdessä tai erikseen muiden lukiolaisten kanssa. Lisäksi on Ramppikuume, josta olenkin kertonut jo aikaisemmassa postauksissa. Satulateatteri on ollut menestyksekäs joka kerta siihen osallistuessaan. Mahtavia kokemuksia, kun vaan uskaltaa mennä ja vähän nauraa itselleen. :)

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Rautalampihoods osa 1

Osa 1/4: Hakeminen, muutto & opiskelu
Osa 2/4: Ratsastustunnit, talli, heppakurssit, muu heppahommailu ja Satulateatteri
Osa 3/4: Asuminen, kaverit ja vapaa-aika
Osa 4/4: Kaikki minkä oon unohtanut edellisistä postauksista

Jeejee ponipostaukseen oli tullut kommnettia, että kertosin vähän Rautalammin lukiosta, eli Rautalammin ratsastuslukiosta! Mikäpä jottei, täältä tulee omat kokemukset ja asiat, mitä pystyn näin nopsasti kertomaan. Kaikki tiedot perustuu omiin kokemuksiin ja muisteloihin, joten jotain juttuja on voinut muuttua nyt uudelle alkaneelle lukuvuodelle. Lukion nettisivuilta pitäisi löytyä viralliset tiedot ja saa kysyä jos tulee kysyttävää, kerron mielelläni!

Lukio, löysin jostain netistä tän nätin kuvan :)

Hakeminen

Hain Rautalammille koska halusin
  1. pois kotoa
  2. hevoset mukaan opintoihin
  3. lukioon, joka ei ole liian suuri
  4. opetella elämään itsekseni
Kävin tutustumassa Ruoveden ratsastuslukioon ja Ypäjän Hevosopistoon miettiessäni minne hakisin. Ajatuksissa oli, että olisin ehkä lähtenyt heppa-alalle, mutta halusin myös ylioppilashatun. Ypäjällä olisin suorittanut kaksoistutkinnon, mutta Rautalammin valitsin suhteellisen hyvien kulkuyhteyksien takia ja ehkä tallin perusteella. Kävin Ruovedellä ja Rautalammilla tutustumassa henkilökohtaisesti kouluihin ja talleihin, kävin myös ratsastamassa molemmissa paikoissa. Ypäjällä kävin avoimissa ovissa.
Tutustumiskäynti oli Rautalammilla todella mukava ja paikkoja nähdessään oli mukava pohtia mihin menisi, ettei tarvii sit ihan suinpäin vaan mennä vieraalle paikkakunnalle mistä ei tiedä mitään. Suosittelen ehdottomasti kaikille tutustumiskäyntiä, joita lukio kiinnostaa. Sellaisen saa järkättyä helposti soittamalla kanslistille tai opolle, tai lähettämällä sähköpostia.

Päätöksen jälkeen haku tapahtui normaalisti yheishaussa. Rautalammille pääsevät opiskelemaan ihan kaikki, joten keskiarvorajasta on turha huolestua. Tosin on hyvin todennäköistä, että lukio on vaikeaa vitosen keskiarvolla, mutta tämä on jokaisella päätettävissä sitten itse mihin haluaa. Muutama paperi lukiolle on lähetettävä haettuasi, ne löytää näppärästi lukion sivuilta, eivätkä vaadi ydinfysiikkaa jotta ne osaisi täyttää.

Rautalammille voi tulla myös "kesken kaiken", tai ainakin tiedä kolme ihmistä, jotka omasta lukiostaan ensimmäisen vuoden jälkeen siirtyivät Rautalammille kakkos- ja kolmosvuosiksi. Tästä kannattaa jutella oman opon ja Rautalammin opon kanssa, että miten homma hoituu, mutta se hoituu varmasti.

Muutto

Itse muutin koulunalkua edeltävänä viikonloppuna Palvelukeskukseen soluasuntoihin, "Tohikseen" Tohis on itsessään aika laaja käsite, joka tais mun aikana lähinnä alkaa tarkoittamaan Palvelukeskusta. Aiemmin Tohis tarkoitti kai Äijäntien asuntoja, mutta mulle ne on aina olleet "Äijiksiä" tai ihan "Äijäntie". "Toholahti" käsittää sitten koko Toholahden alueen, eli Äijiksen ja Tohiksen, Kalakujan etc. Mutta asumisesta ja eri vaihtoehdoista kerron toisella kertaa. :)
Kalusteita mulle ei tullut mitään omia, vaan Tohiksesta sain kaiken tarvittavan mikä siellä oli ylimääräisenä: koulupöytä, sänky ja joku kaapintapainen. Vaatekaapit siellä oli jo alunperin. Muutto oli siis helppo ja nopia. Tohikseen muutin koska se oli edullinen ja solukämpistä saa nopeasti kavereita, eikä kaikkea tarvitse heti kokea yksin. Tukea sai kavereilta mm. kun opettelee keittää perunoita (okei, mä kyllä googlasin). Periaatteessa omaan huoneeseen/kämppään saa muuttaa heti kun vuokrasopimus alkaa ja saa avaimet. Tohiksen soluasuntoja voi varata jo ennakkoon silloin kun hakee, mutta itse päätin oman huoneeni vasta kesällä lukioon päässeiden tutustumispäivässä kun kiertelimme asumisvaihtoehtoja. Lukion kanslistilta voi kysellä näissä asioissa apua, sitä saa varmasti ja helposti!

Eiköhän ne riitä

Opiskelu ja opettajat

Rautalammin lukiosta ei valmistu hevosen hoitajaksi, tai muuhun ammattiin, vaan ylioppilaaksi. Tämä oli monelle ihmiselle vaikea ymmärtää, etten suorita kaksoistutkintoa vaan normaalia lukiota, jossa on hevoset vaan mukana meiningeissä. Ei (Tikkakosken) ilmailulukiostakaan valmistu lentäjäksi kolmessa vuodessa... Lukiossa vaaditut 75 kurssia on helpompi saada suoritettua hevoskurssien avulla, eikä koulunkäynti käy liian angstiseksi kun on mielekkäitäkin kursseja lukujärjestyksessä mukana. Lukiossa opiskelu ei omasta mielestäni ole mitenkään hirveän paljon vaikeampaa kuin yläkoulussa. Oma keskiarvo tippui puolella numerolla, mutta joo, olin laiska ja saamaton, joten ihan okein mulle.

Opettajat ovat rentoja ja mukavia, vaikka kuulin juuri poissaolorajan kiristyneen viiteen tuntiin per kurssi. Mun aikana se oli ensin 15 tuntia, myöhemmin 10. :D Itse olin kyllä aika ahkera koulussakävijä, joten mulla ei ollu hätää poissaolojen kanssa. Jokainen opettaja on oma persoonansa, ja ainakin itse opin hyvin, vaikken kauheesti vapaa-ajalla opiskeluun panostanut. Tietysti jokaisella oli omat lemppariopensa, mulla ne oli ehdottomasti Janne, Inari ja Jarkko. Hauskoja, käsittämättömän kärsivällisiä ja rentoja opettajia. En olisi uskonut, että joku päivä olen saksanryhmän kanssa Inarin luona kokkaamassa saksaksi herkkuja. Tai että menisimme hänen luokse tekemään harjoitus yo-kuuntelua, kun ei nyt innostanut tehdä sitä lukiollakaan. Tai että lähtisimme samaisen saksanporukan kanssa käymään Berliinissä, ihan vaan iloksemme. Pistää hymyilyttämään kun muistelee näitä juttuja.
Pienen lukio etuna on myös yksilöllisyys. Jokainen opiskelija on yksilö, eikä vain osa joukkoa. Jos jollain on hätä, sitä autetaan. Tästä muistan sellaisen tapahtuman, kun ystäväni oli todella kipeä ja kansliasta soitettiin, että matikanopettaja tulee tuomaan hänelle apteekista lääkkeitä, että voisinko vastaanottaa ne pihalla. Lisäksi terveydenhoitajamme Marketta on maailman ihanin ihminen.

Lukiossa on yhteensä noin 100 opiskelijaa, mikä on tosi kiva määrä. Kaikkien oppilaiden nimet oppii ja ainakin itse tykkäsin tutustua kaikkien luokka-asteiden oppilaisiin. Poikia on tosi vähän, joten wanhojentansseja aatellen käytetään hyväksi kaikki ykkösten, kakkosten, kolmosten ja nelosten pojat, poikaystävät, amikset, tutut, serkut, veljet ja ysiluokan pisimmät. Aika moni pojista on tanssinut wanhat ainakin kolmesti.

Koulu alkaa normaalisti aamuisin 8:30 ja loppuu viimeistään 15:10. Oppitunnit ovat 45min pitkiä ja välissä on yleensä 10min tauko. Päivän kaksi viimeistä tuntia pidetään yhteen ilman välituntia, jos tunnit ovat samaa ainetta, mutta jos eivät, välissä on 5min tauko. Oppitunteja on sekä kaksois- että yksöistunteja. Onks toi sana..? Ruokkis on 11:00-11:45 ja ainakin omasta mielestäni lukion ruuat ovat yllättävän hyviä, verrattuna omaan ala- ja yläasteeseen. Lisäksi Ääsmarket on vieressä, josta käy kivan nopsasti ostamassa välipalaa.

Jaksoja on lukuvuodessa viisi, jokaisen jakson lopussa on seitsemän päivää kestävä koeviikko, eli se jatkuu aina toiselle viikolle. Koeviikoilla aamusta on pakolliset ns. pohjatunnit, eli kertaustunnit. Ruokailun jälkeen on koe, jossa on oltava vähintään 45minuuttia, ennen kuin saa poistua kokeesta. Hylättyjen uusintapäivä ilmoitetaan erikseen ja hyväksyttyjä voi uusia puolen vuoden välein.

Jokainen opiskelija saa omat Wilma-tunnukset, josta näkee lukujärjestykset, poissaolot jne. Vanhempien pitää kuitata poissaolot, tai ne pitää anoa etukäteen luokanvalvojalta. Koeviikolle niitä ei myönnetä ja jos tosiaan on sen yli 5 oppituntia poissa kurssilta, joutuu kurssin käymään uudestaan.

Ylioppilaskirjotukset menee siinä missä muissakin kouluissa, mutta meillä ainakin on kahvi/tee + pulla/muuihanaherkku -tarjoilu kahentoista aikaan. Koko kirjotuspäivän kohokohta. ♥

Opiskelun ohella Oppilaskunnan hallitus ja tutorit järjestävät erinäisiä ohjelmia kouluajalla ja sen ulkopuolella. Uusille ykkösille ainakin on tutustumisjuttuja, Rautalampi Amazing Race.... Pestuuperjantaina on usein olleet Pestuu viännöt ja Vappuna yms. muina juhlina erinäisiä hulinoita ja kisailuja. Sitten on tietysti kakkosten abeille järjestämät Potkijaiset ja tietysti Penkkarit! Ihania wanhoja unohtamatta... Itse olin abivuotena mukana Opkh:ssa sihteerinä olin aika huono ja kakkosena olin tutori. Esittelin paljon koulua tutustumaan tulleille ysiluokkalaisille ja messuilla olin edustamassa koulua. Ei ainakaan tylsää tuu ellei anna tylsyyden tulla.

Toivottavasti tästä oli jotai apua kiinnostuneille, lukion sivuilta kannattaa ehdottomasti lukea jokainen rivi tiedonjanossa. Sillä pääsee jo aika pitkälle ja sieltä löytää moniin kysymyksiin vastaukset. Heti kun ehdin niin kirjottelen heppa- ja teatterijutuista oman juttunsa.

torstai 8. elokuuta 2013

Heppatyttö_94

Tämä kesä on ollu suht rauhallista heppailun puolesta. Välillä tuntuu, että rauhallisempi jakso tässä harrastuksessa ei muuta kuin piristä: sitä muistaa sitten taas kuinka ihanaa se touhu onkaan ja osaa arvostaa taas vähän enemmän tätä rahasyöppöä lajia. Tarkalleen en muista mistä tää touhu alkoi, mutta varmaan silloisella ystävälläni oli huima vaikutus asiaan.

2002

Laukaan satama, Sararantapuskii 2001 (?)

Peltolan Ratsutilalta lähti mun heppailu-urani liikkeelle kesäkuussa 2002, eli olin sillon vielä seitsemänvuotias. Talutuksessa olin huimat kaksi kertaa, siitä eteenpäin on pitänyt selvitä omillaan. Keventäminen ei mulle koskaan oikeestaan tuottanut vaikeuksia, tai en mä ainakaan muista.


 

 2003-2004

Peltolan muuttaessa muualle mulla oli jonkun aikaa taukoa, kunnes joulukuussa aloitin Killerillä Jyväskylän ratsastuskoulussa. Samaan aikaan äiti aloittin Laukaan Ratsastuskoulussa, mutta mua ei sinne huolittu, kun olin vielä niin pieni. Killerillä sitten laukkasin ekaa kertaa Pindarilla ja mua jännitti niin kauheesti, että ihan itku tais tulla. Täällä tapasin oikein mainion toverin Annan, jonka kanssa me monta perjantai-iltaa vietettiin iltatallia tehdessä ja estetuntilaisia auttaessa. Saatiin me kerran harjata Marjon Haavekuvaakin, mikä oli ihan kauheen suuri kunnia. :)
Kesällä 2004 aloitin käymään myös Laukaan Ratsastuskoulussa. Ruffe oli paras poni mitä maa päällään kantoi (mustavalkolehmänkirjava issikkaruuna, jolla oli maailman paras selkä mennä ilman satulaa). Maukosen Eija piti tuohon aikaan Laukaan tunnit, ja Eija on kyllä yks parhaista opeista jotka mua on opettanut.

2005

Vuonna 2005 olin ekalla ratsastusleirilläni Takalan tallilla Vetelissä. Kirjoitin googleen hakusanaksi "ratsastusleiri" ja tämä paikka oli ensimmäinen hakutulos ja sinne mä myös sitten päädyin. Hyppäsin ekat esteet siellä, kuten myös maastoesteet ja taisin olla ensimmäistä kertaa maastossakin.

Minä ja Gitte 80cm 2008

2006

Kesällä olin Mennalassa ensimmäistä kertaa leirillä, josta innostus sitten lähti. Lopetin Killerin tunnit kokonaan ja vaihdoin Mennalaan vakiotunneille. Mennalassa olin leirillä myös 2007 ja 2008, siitä eteenpäin avustajienleireillä ja avustajana.

2008

Nikke 70cm 2008
Niko 2008

Eija lopetti Laukaassa opettamisen ja samoin lopetin oman vakiotuntini siellä. Vaihdoin Mennalan ns. "valmennustunneille", eli kävin kaksi kertaa viikossa siellä ratsastamassa. Maanantaisin mentiin vakiohepalla, perjantaisin oli vaihtuva ratsu. Mennalaan tultuani mulle tapahtui hirvittävän vauhdikas oppimiskausi. Hypättiin, kisattiin tallikisoissa, tehtiin tallitöitä, avustettiin leireillä ja vuokrattiin heppoja. Alkuun mun "valmennusheppa" oli Nikke, mutta Niken tultua kipsuksi vaihdoin Gitteen. Gitte mulla oli niin kauan kunnes Niko tuli kuvioihin ja vaihdoin siihen, kun Gitte alkoi olemaan jo vähän pieni... Kuitenkin Nikon lähdettyä Mennalasta mun lopulliseksi ratsuksi sitten tuli Midde, vaikken pitänyt tuohon aikaan oikeen koko hepasta. Midde pysyi mun valmennusheppana aina vuoteen 2010 asti.

2009 

Doni, leirikisat Heppahovissa
Kesällä kävin Kuopion Heppahovissa kolu+estevalmennusleirillä. Vaikka maneesia ei ollut, meidän leirillä suosi kelit ja leiri oli kokonaisuudessaan ihan mahtava. Voi että kun oisin vielä osannu ratsastaa pikkasen paremmin, ne hepat oli niin kauheen hyviä ja osaavia!
Loppuvuodesta Mennalassa oli uudenvuodenvuokraus, jossa meidän kingitiimi majoittui Keltaiselle talolle, teki tallihommia, kokkasi ja ratsasti omilla vuokrahepoilla. Mulla oli tietenkin Midde ja tää oli ehkä valaisevin kokemus jostain peräänannosta ja muodosta jos puhutaan. Kokeilemalla oppii aina jotain uutta, vaikkei aina oliskaan opettajaa paikalla. Kuitenkin tästä eteenpäin mun ratsastus sai ihan uusia ajatuksia siitä miten niitä heppoja pitäisi ehkä ratsastaa.

2010-2012 

Mara-poni talvipakkasilla

Midden kanssa tää kausi (-09/-10) oli ehkä menestyksekkäin, hypättiin tallikisoissa 80cm rataa ja tallikouluissa mentiin B-merkin rataa hienosti ja ihanasti. Paljon se on työtä vaatinut, eikä hieltä ja kyyneliltä välltytty. Lisäksi välillä oli vähän epäonnistumisia, mutta niistäkin päästiin aina lopulta yli. 

Minä & Tvistur, Katja & Hektor ja Aino (?) takana /EYK

2010 vuoden kesänä puolestaan olin Rautalammilla Elämysten ja Ystävyyden Kartanossa (Sahalan kartano) issikkaleirillä. Oli tosi kiva kokea jotain ihan uutta ja jännää, mutta itse leiri oli kyllä mielenkiintoinen... Hellettä oli joka päivä liki +30-40 ja me vaellettiin aamu kuudesta aamu kahdeksaan, että me pysyttäs hengissä. Iltasin uitettiin heppoja, päivisin valitettiin kun nilkat oli paarmojen pahoinpitelemät ja syötiin maailman parasta ruokaa. Tapasin siellä ekaa kertaa sitten Riikankin! Josta tuli lukion kakkosella mun kämppis.
Syksyllä -10 sitten muutin Rautalammille ja Mennalassa lopetin maanantain tunnin ja siirryin lauantaille. Kävin liki joka viikonloppu kotona ja ratsastamassa, sillä en halunnut lopettaa tunteja sieltä. Lauantain tunnit oli aika epätasaisia ja mun ratsastus joutui jonkin sortin taantumavaiheeseen siellä. Silti oon todella ilonen että jatkoin lukiovuosien läpi Mennalassa käymistä, vaikka huimat oppimiskokemukset jäivät lähinnä arkisempiin onnistumisen tunteisiin.
Rautalammin Ratsastuskeskus oli todella monipuolinen paikka harrastaa. Ekana vuonna olin mukana Nuorisoklubissa, missä pelattii hepajalkapalloa, vikellettiin, siivottiin, ajeltiin pikkuponeilla kärryjä... Lisäksi olin apuna heppakerhossa ja tietysti kävin myös tunneilla ja lukion heppakursseilla. Tuntui, että ratsastustunneilla opin enemmän ja nopeammin kuin koskaan. Tiina Vainikainen ja Sari Uimonen (opetti muuten myös Heppahovin leirillä mua) olivat ihan tajuttoman hyviä opettajia. Toisena vuotena Nuorisoklubi tais vähän kuolla ja heppakerhossa taisin olla vähemmän mukana, mutta ratsastusta kävin harrastamassa kaksi kertaa viikossa. Tiinan jäätyä äitiyslomalle ja Teemun tultua kuvioihin ratsastus pääsi täälläkin vähän taantumaan, mitä jatkui sitten abivuoteen asti. Sydänystävikseni hepoista löysin Kertun ja Hildyn esteille. Kerttu tosin oli paras kaikista.

Minä & Vape, Jenna & Gitte avustajienleirillä 2010

2013

Romeolla 70cm palkintojenjaossa
Jouduin jonkinsortin vetovastuuseen Nuorisoklubista, jonka taisin toetuttaa aika surkeasti. Anteeksi kaikille osallisille.
Kirjoitusten oltua ohi kevätpuolella vaihdoin ratsastuksen Mennalassa maanantain pienryhmätunnille. Keskuksella mulla riitti tunteja pitkälle kevääseen, mutta niitä sai sumplittua helposti vaihteleville päiville. Kertun kanssa käytiin vähän roiskimassa K.N. Specialin rataa, josta olenkin aiemmin kertonut. Kurssit tuli täyteen, kesä tuli ja vakiotunnit loppuivat.
Tänä kesänä Romeolla ratsastelin yhden viikonlopun itsenäisesti, muuten onkin tullut mentyä Middellä kerran Katrin pienryhmätunnilla ja Helkyn vastaavalla. Poitsu oli ihan super molemmilla! ♥ Viltillä menin ensimmäistä kertaa, lähdin leiriläisten kanssa sillä kahdesti maastoon. Romeolla kävin kerran Suojakalliolla Ninnun estevalmennuksessa ja voin sanoa, että jos valtiolta sais yhtään enemmän opintolainaa, voisin sijoittaa mun varat tuohon pötkylään. Sille ei tehny mitään vaikeuksia hypätä 90cm, kunhan kuski oli ees jotenkuten ajantasalla eikä pelännyt esteen alla olevia laatikoita. Mun mielestä ne on vähän jänniä välillä... Vähän reenataan ni hypätään kohta jo metriä hihi.
Eilen kävin pitkästä aikaa Laukaan Ratsastuskoululla äidin tunnilla. Pääsin peruutuspaikalle ja menin Antilla, jolla oon kerran aikaisemmin mennyt. Oli ihan huikeeta, se heppa on niin taitava ja hieno! Vaikka puolet tunnista satoikin ihan kaatamalla. En silti käsitä miten supertätiratsastaja mun äiti on, kun se aikasemmin meni paljon Antilla, ja se heppa on mullekki tosi haastava. :D Ehkä äidillä on niin vahva hengissäpysymisvietti, että se on aina selvinny sen kanssa ehjänä.
Viimeksi Rautalammilla pääsin kokeilemaan aitoa friisiläistä Vilma-tammaa, joka on Emman kaverin heppa. Emma hyppeli sillä ensin omat este-ennätyksensä ja mä kävin sitten kyydissä vähän kokeilemassa millaista on mennä tuollaisella kaunokaisella. Ravissa maksa ja munuainen vaihto paikkoja, ei muuta. Mainio pakkaus sanon minä!
12. päivä alkaa Mennalassa taas vakiotunnit. Oma vuoro on aina maanantaisin pienryhmätunneilla, enkä oikeesti malta oottaa että pääsen taas Katrin rääkkeihin. Jeejee!

Midden kanssa läpi esteiden :) 80cm 2011

Vaikka nyt onkin semmonen fiilis, että tarttis uusia haasteita, päästä kisaamaan ja sen sellaista, oon hirveen ilonen et mulla on tällanen harrastus ollut nyt 11 vuotta mun elämässä. Iso kiitos kuuluu äidille, joka on kuskannu mua ihan kamalan monta kilometriä heppajuttuihin näinä vuosina (meiltä Mennalaan tulee yhteen suuntaan 60km). Äiti lajin harrastajan muutenkin on ollut ihan hirveen isona tukena, kommentaattorina, kannustajana ja muuna eteenpäinpotkijana + sponsorina. ♥ Tää harrastus on kyllä tunkenu mut jo monen moisiin tilanteisiin, lumihankiin sun muihin, kavereita on tullu kamalasti tätä kautta, mutta yhtään luuta en ole todistettavasti vielä murtanut. Sitäpä ootellessa!

perjantai 2. elokuuta 2013

Hiljainen hetki nykyteknologialle

!!Varoitus!! Pitkä ja tosi kuiva festariviikonloppukuvaus tiedossa.

Viikko sitten tähän aikaan oltiin Laurin kanssa ainakin melkein jo siellä missä pitääkin, Helsingissä Summer Sound Festivaleilla. Pelkästään se, että lähtö myöhästyi ei riittänyt, vaan matkalla ehti loppumaan bensakin kertaalleen. Oltiin nimittäin moottoripyörällä liikkeellä! Itse festarikulkuneuvoksi se ei ehkä ollut se mukavin, mutta siistiä ja ihan sairaaaaan makeeta se oli silti, vaikka mulla oli ihan jees kokonen rinkka selässä. Eikä meidän pyörä ollu mikään matkapyörä, vaan Kawasaki Ninja...
Festivaalialueelle mentiin niin, että eipä tarvinnut kauaa ootella että Axwell kiipesi lavalle. Eikä muuten ollu huono aloitus tämän kesän festareille, koska Axwell on niin ihana. Sain aivan törkeen ihania kuvia tältä keikalta, mutta samana yönä mun Lumiasta loppui akku, eikä se sen jälkeen suostunut enää lataamaan itseään, saatikka heräämään. R.I.P kuvat, kapula heräsi vasta sunnuntaina tehdasasetuksille. Ihan vitun hienoo, kiitos taas tästä. Eikö näitä vehkeitä jakseta vai osata tehdä valmiiksi ennen kuin ne tuupataan myyntiin? Tai mikä mä oon valittamaan, itepähän oon tänki ostanu. Kiukuttaa silti.  Ei vittu sit, tehdään kuvaton postaus sen kunniaksi. Eipä ole ensimmäinen kerta kun se tekee tämmöisen tempun, mutta jooko voisko siihen vaikka tehdasasetuksina olla, että kuvat menee suoraan SkyDriveen? Mulla meni toissapäivänä kolme tuntia tutkiessa, että miten mä saan ne kuvat sinne hevetin pilvipalveluun suoraan tallentumaan, kun ei tossa kännykän mukana tulleessa "Pika-aloitusopas" -lirpakkeessa kuitenkaa ois siitä sanottu mitään. Tai jos olisikin, olin niin vihanen etten halunnu ees katsoo sitä laatikkoa päin. En oo pitkään aikaan kokenu sellaista pettymyksen tunnetta.
Kuitenkin Axwellin keikalta kun oltiin selvitty, suunnattiin sisälavalle kattomaan Knife Partyn jo alkanut setti anniskelupuolelta, kun oli meinaan pikkasen jano. Huom. vettä juotiin, a-juomien kanssa läträtessä oisin kyllä ollu tiputuksessa jo alta aikayksikön. Above & Beyondin aikana huilittiin sitten vähän kanssa, mutta ei se mun alaselkää pelastanut. Gareth Emeryn setti oli ihan jäääätävän hyvä, mutta meinas siinä melkee tippa tulla linssiin kun teki mieli joraa ihan päättömästi, mutta alaselän huutaessa hoosiannaa ei vaan pystyny. Lähdettiin sitten vartti ennen setin loppua narikkaan ja siitä junalla bussin, väärän pysäkin, kolmen kilsan kävelymatkan ja Helsingin luontotuokion kautta suihkuun ja nukkumaan. En oo meinaan ennen nähny kettua muuta ku autosta vilaukselta, tai supikoiraa, mutta kaupunkijäniksiä oon kyllä nähny. Lisäksi näin iiison etanan kotelo selässään, otin kuvankin, mutta poks se oli mun puhelimelle viimenen pisara. "Mullahan ei vittu kuvata etanoita, joten sammun" se varmaa aatteli.

Lauantaina käytiin päivällä rannalla Laurin, kuuden huskyn, perhoskoiran ja mukavan ihmisporukan kanssa. Ihan oli mielenkiintonen seurue, josta me sitten jatkettii taas festarialueelle. Third Partylla oli huikee meno, josta me suunnattiin sitten kattoon Baston settiä. Omasta mielestäni se oli kyllä aika vaatimaton, joten siirryttiin sitten kattoo viimenen tunti Steve Angellon setistä, joka ois kyllä pitäny nähdä kokonaan. Tässä vaiheessa olin saanu porukoilta tiedon, että jeps, sunnuntaina junalla Jyväskylään ja Papan 80-vuotissyndeille. En tienny oisko mun pitäny itkee vai nauraa, tein molempia. Eikä mulla ollu toimivaa kännykkää.
Steven keikan jälkeen lähdettiin oottamaan Nicky Romeron keikkaa, jolta mulla oli aika isot odotukset. Nicky kyllä ylitti ne totaalisesti. En oo varmaan ikinä ollu niin upeella keikalla, vaikka Swedish House Mafian kaikki jätkät, Pendulum ja Breathe Carolina ovatkin pistäneet aika pirun hyvin kampoihin. Nickyn koko settilista oli ihan mahtava ja meno huikee. Muuten pysyttiin Laten kanssa about puolivälin jälkeisessä osassa joraamassa, mut nyt oltiin aika eessä, enkä ois kyllä voinu kuvitella huimempii pirskeitä. Hardwell ei ollut huono sekään, mutta mun ylistys ja energia oli kulutettu nyt niin hyvin Nickylle, että mun mittapuulla Hardwell jäi kakkoseks. Kotimatka suijui vähän vähemmillä kävelyillä nyt, kun osuttiin oikeeseen bussiin, vaikka narikassa meni yli puoli tuntia.
Yö menikin sitten niin, että kun neljän aikaan oltiin tukikohdassa, pakkailun ja muun siisitytymisen jälkeen sitä ehdittiin tunti nukkua, kunnes kuudelta lähin taksilla OMG OLI NIIN SIISTIÄ rautatieasemalle ja seittemältä junalla Tampereelle, vaihto, siitä Jyväskylään, Papan synttäreille, kahden tunnin päästä takaisin Jyväskylään, tunnin odottelu junaa, koska se oli myöhässä puoli tuntia, junaan, Tampereelle, myöhästyminen vaihdosta, tutustuminen random-tyttöön, jonka kanssa käytiin ilmasilla kahvilla, junaan ja tunti suunniteltua myöhemmin Pasilassa. Nyt mulla sentään oli toimiva puhelin, mun elämäni ensimmäinen kännykkä, Nokia 1100 ♥. [x] Toimii jopa mikrosimillä!
Vaikken kauheen innoissani ollu lähdössä Jyväskylään ja mun unet jäi pahasti miinuksen puolelle, oli silti ihana nähdä kuinka onnellinen Pappa oli kun ilmaannuin paikalle. :') Ja tottakai oli ihana nähdä kaikkia serkkuja, en muista millon oisin viimeksi...

Sunnuntai oli keikkojen puolesta ihan jeppistä jee. Olin vaan nii pilvilinnoissa siitä Nickyn keikasta, että illan keikat meni kevyellä fiilistelyllä. Artistit oli mulle paljon tuntemattomampia ja Otto Knowsin keikan olinkin ehtinyt jo valmiiksi missata, että se siitä sitten. Tiëston keikka oli silti tosi makee. Poislähtö olikin sitten oma juttunsa, koska sunnuntai -> ei junia, ei busseja! Eihän siinä sitte auttanut muu kuin taksijonoon odotteleemaan kolmeksi vartiksi ja siitä taksilla tukikohtaan. Mystistä olla vuorokauden sisään kahdesti taksissa... Tässä oli varmaan kymmenen vuoden taksikiintiö sitten vuorokaudessa täytetty. 

Maanantaina kunhan jaksettiin, lähdettiin kotia kohti ja päästiin jopa perille. Lihakset kiittää, tai ainakin mulla on hartiat edellen jumissa.

 

torstai 18. heinäkuuta 2013

Taitaa kaikki olla kohdallaan

Edellisestä kuikuilustani on vierähtänyt melkein jo kuukausi. Johtuu ehkä siitä, että olen ollut ihan h***etin laiska töissä kesäkuun viimeisestä päivästä viime tiistaihin asti käytännössä 24/7. Sitähän se leiriavustajan homma on, apuna ihan millon vaan. :)

Juhannus meni pitkälti Kerkonkoskella kavereiden kanssa. Näin elämäni ensimmäisen oikeen juhannuskokonkin! Ja hellettä piteli.



Leirit menivät Mennalassa varsin mallikkaasti. Säät olivat aika vaihtelevia, mutta lähinnä ihanaa kesäkeliä. Vahingossa satuin myös ruskettumaan.

Lady Gaga?
KesäMidde
KoululaisRikke

Etenkin pienempien lasten keskuudessa heppojen kauneuskisat ovat leirin huikeimpia juttuja. Ja ehkä leiriavustajanakin oottaa ihan mielellään millaisia luomuksia hevoset päällensä saavat ja millaisia tarinoita niille on keksitty... Tähän väliin on pakko hehkuttaa, että sillon kun minä olin pieni poika ja leiriläisenä Mennalassa, taisin voittaa kauneuskisat kerran tai kaksi.



Viimeisen leirin aikana talliin oli eksynyt pieni matkustelija nukkumaan. Eipä näyttänyt häntä kauheesti tallin hälinä häiritsevän. Mä häiriinnyin aika pahasti, siilit on meinaan ihan kamalan ihania.

 Äiti+lapsi -leirien välissä olleena iltana tehtiin sitten Sallan kanssa diilit, että pidetään pienet kuvaukset.






Mahtoi Midde vähän miettiä kun pesin sen kavioita, että mihin se nyt taas on joutumassa... Tippua meinasin ehkä 243875845 kertaa. Naistensatula on aika jees! Kaikki yo-kuvat © Salla Kuikka.

Huomenna olisi tarkoitus kadota takaisin Rautalammin maaperälle. Ensi viikolla on vuorossa PMMP:n keikka Mortonissa ja Summer Sound Helsingissä! Huippua! Lisäks eilen tehtiin vuokrasopimus uuteen kämppään Jyväskylään ja lähetin koulupaikan vastaanottamispaperit vihdoin. Joku järkevä rokotuskortti ois voinu olla ihan kiva ettei tarviis kaikkia arpoa niihin papereihin. Heh. Jos nyt tän hetkisestä tilanteesta puuttuu vielä jotain, niin ajokortin kakkosvaihe pitäisi suorittaa ja Kelaan lähettää papereita. Mutta kyllä ne ehtii, nautitaan nyt tästä hetkestä ensin, vaikka pihalla sataakin kaatamalla.