Rautalampihoods osa 1

Osa 1/4: Hakeminen, muutto & opiskelu
Osa 2/4: Ratsastustunnit, talli, heppakurssit, muu heppahommailu ja Satulateatteri
Osa 3/4: Asuminen, kaverit ja vapaa-aika
Osa 4/4: Kaikki minkä oon unohtanut edellisistä postauksista

Jeejee ponipostaukseen oli tullut kommnettia, että kertosin vähän Rautalammin lukiosta, eli Rautalammin ratsastuslukiosta! Mikäpä jottei, täältä tulee omat kokemukset ja asiat, mitä pystyn näin nopsasti kertomaan. Kaikki tiedot perustuu omiin kokemuksiin ja muisteloihin, joten jotain juttuja on voinut muuttua nyt uudelle alkaneelle lukuvuodelle. Lukion nettisivuilta pitäisi löytyä viralliset tiedot ja saa kysyä jos tulee kysyttävää, kerron mielelläni!

Lukio, löysin jostain netistä tän nätin kuvan :)

Hakeminen

Hain Rautalammille koska halusin

1. pois kotoa
2. hevoset mukaan opintoihin
3. lukioon, joka ei ole liian suuri
4. opetella elämään itsekseni

Kävin tutustumassa Ruoveden ratsastuslukioon ja Ypäjän Hevosopistoon miettiessäni minne hakisin. Ajatuksissa oli, että olisin ehkä lähtenyt heppa-alalle, mutta halusin myös ylioppilashatun. Ypäjällä olisin suorittanut kaksoistutkinnon, mutta Rautalammin valitsin suhteellisen hyvien kulkuyhteyksien takia ja ehkä tallin perusteella. Kävin Ruovedellä ja Rautalammilla tutustumassa henkilökohtaisesti kouluihin ja talleihin, kävin myös ratsastamassa molemmissa paikoissa. Ypäjällä kävin avoimissa ovissa.
Tutustumiskäynti oli Rautalammilla todella mukava ja paikkoja nähdessään oli mukava pohtia mihin menisi, ettei tarvii sit ihan suinpäin vaan mennä vieraalle paikkakunnalle mistä ei tiedä mitään. Suosittelen ehdottomasti kaikille tutustumiskäyntiä, joita lukio kiinnostaa. Sellaisen saa järkättyä helposti soittamalla kanslistille tai opolle, tai lähettämällä sähköpostia.

Päätöksen jälkeen haku tapahtui normaalisti yheishaussa. Rautalammille pääsevät opiskelemaan ihan kaikki, joten keskiarvorajasta on turha huolestua. Tosin on hyvin todennäköistä, että lukio on vaikeaa vitosen keskiarvolla, mutta tämä on jokaisella päätettävissä sitten itse mihin haluaa. Muutama paperi lukiolle on lähetettävä haettuasi, ne löytää näppärästi lukion sivuilta, eivätkä vaadi ydinfysiikkaa jotta ne osaisi täyttää.

Rautalammille voi tulla myös "kesken kaiken", tai ainakin tiedä kolme ihmistä, jotka omasta lukiostaan ensimmäisen vuoden jälkeen siirtyivät Rautalammille kakkos- ja kolmosvuosiksi. Tästä kannattaa jutella oman opon ja Rautalammin opon kanssa, että miten homma hoituu, mutta se hoituu varmasti.

Muutto

Itse muutin koulunalkua edeltävänä viikonloppuna Palvelukeskukseen soluasuntoihin, "Tohikseen" Tohis on itsessään aika laaja käsite, joka tais mun aikana lähinnä alkaa tarkoittamaan Palvelukeskusta. Aiemmin Tohis tarkoitti kai Äijäntien asuntoja, mutta mulle ne on aina olleet "Äijiksiä" tai ihan "Äijäntie". "Toholahti" käsittää sitten koko Toholahden alueen, eli Äijiksen ja Tohiksen, Kalakujan etc. Mutta asumisesta ja eri vaihtoehdoista kerron toisella kertaa. :)
Kalusteita mulle ei tullut mitään omia, vaan Tohiksesta sain kaiken tarvittavan mikä siellä oli ylimääräisenä: koulupöytä, sänky ja joku kaapintapainen. Vaatekaapit siellä oli jo alunperin. Muutto oli siis helppo ja nopia. Tohikseen muutin koska se oli edullinen ja solukämpistä saa nopeasti kavereita, eikä kaikkea tarvitse heti kokea yksin. Tukea sai kavereilta mm. kun opettelee keittää perunoita (okei, mä kyllä googlasin). Periaatteessa omaan huoneeseen/kämppään saa muuttaa heti kun vuokrasopimus alkaa ja saa avaimet. Tohiksen soluasuntoja voi varata jo ennakkoon silloin kun hakee, mutta itse päätin oman huoneeni vasta kesällä lukioon päässeiden tutustumispäivässä kun kiertelimme asumisvaihtoehtoja. Lukion kanslistilta voi kysellä näissä asioissa apua, sitä saa varmasti ja helposti!

Eiköhän ne riitä

Opiskelu ja opettajat

Rautalammin lukiosta ei valmistu hevosen hoitajaksi, tai muuhun ammattiin, vaan ylioppilaaksi. Tämä oli monelle ihmiselle vaikea ymmärtää, etten suorita kaksoistutkintoa vaan normaalia lukiota, jossa on hevoset vaan mukana meiningeissä. Ei (Tikkakosken) ilmailulukiostakaan valmistu lentäjäksi kolmessa vuodessa... Lukiossa vaaditut 75 kurssia on helpompi saada suoritettua hevoskurssien avulla, eikä koulunkäynti käy liian angstiseksi kun on mielekkäitäkin kursseja lukujärjestyksessä mukana. Lukiossa opiskelu ei omasta mielestäni ole mitenkään hirveän paljon vaikeampaa kuin yläkoulussa. Oma keskiarvo tippui puolella numerolla, mutta joo, olin laiska ja saamaton, joten ihan okein mulle.

Opettajat ovat rentoja ja mukavia, vaikka kuulin juuri poissaolorajan kiristyneen viiteen tuntiin per kurssi. Mun aikana se oli ensin 15 tuntia, myöhemmin 10. :D Itse olin kyllä aika ahkera koulussakävijä, joten mulla ei ollu hätää poissaolojen kanssa. Jokainen opettaja on oma persoonansa, ja ainakin itse opin hyvin, vaikken kauheesti vapaa-ajalla opiskeluun panostanut. Tietysti jokaisella oli omat lemppariopensa, mulla ne oli ehdottomasti Janne, Inari ja Jarkko. Hauskoja, käsittämättömän kärsivällisiä ja rentoja opettajia. En olisi uskonut, että joku päivä olen saksanryhmän kanssa Inarin luona kokkaamassa saksaksi herkkuja. Tai että menisimme hänen luokse tekemään harjoitus yo-kuuntelua, kun ei nyt innostanut tehdä sitä lukiollakaan. Tai että lähtisimme samaisen saksanporukan kanssa käymään Berliinissä, ihan vaan iloksemme. Pistää hymyilyttämään kun muistelee näitä juttuja.
Pienen lukio etuna on myös yksilöllisyys. Jokainen opiskelija on yksilö, eikä vain osa joukkoa. Jos jollain on hätä, sitä autetaan. Tästä muistan sellaisen tapahtuman, kun ystäväni oli todella kipeä ja kansliasta soitettiin, että matikanopettaja tulee tuomaan hänelle apteekista lääkkeitä, että voisinko vastaanottaa ne pihalla. Lisäksi terveydenhoitajamme Marketta on maailman ihanin ihminen.

Lukiossa on yhteensä noin 100 opiskelijaa, mikä on tosi kiva määrä. Kaikkien oppilaiden nimet oppii ja ainakin itse tykkäsin tutustua kaikkien luokka-asteiden oppilaisiin. Poikia on tosi vähän, joten wanhojentansseja aatellen käytetään hyväksi kaikki ykkösten, kakkosten, kolmosten ja nelosten pojat, poikaystävät, amikset, tutut, serkut, veljet ja ysiluokan pisimmät. Aika moni pojista on tanssinut wanhat ainakin kolmesti.

Koulu alkaa normaalisti aamuisin 8:30 ja loppuu viimeistään 15:10. Oppitunnit ovat 45min pitkiä ja välissä on yleensä 10min tauko. Päivän kaksi viimeistä tuntia pidetään yhteen ilman välituntia, jos tunnit ovat samaa ainetta, mutta jos eivät, välissä on 5min tauko. Oppitunteja on sekä kaksois- että yksöistunteja. Onks toi sana..? Ruokkis on 11:00-11:45 ja ainakin omasta mielestäni lukion ruuat ovat yllättävän hyviä, verrattuna omaan ala- ja yläasteeseen. Lisäksi Ääsmarket on vieressä, josta käy kivan nopsasti ostamassa välipalaa.

Jaksoja on lukuvuodessa viisi, jokaisen jakson lopussa on seitsemän päivää kestävä koeviikko, eli se jatkuu aina toiselle viikolle. Koeviikoilla aamusta on pakolliset ns. pohjatunnit, eli kertaustunnit. Ruokailun jälkeen on koe, jossa on oltava vähintään 45minuuttia, ennen kuin saa poistua kokeesta. Hylättyjen uusintapäivä ilmoitetaan erikseen ja hyväksyttyjä voi uusia puolen vuoden välein.

Jokainen opiskelija saa omat Wilma-tunnukset, josta näkee lukujärjestykset, poissaolot jne. Vanhempien pitää kuitata poissaolot, tai ne pitää anoa etukäteen luokanvalvojalta. Koeviikolle niitä ei myönnetä ja jos tosiaan on sen yli 5 oppituntia poissa kurssilta, joutuu kurssin käymään uudestaan.

Ylioppilaskirjotukset menee siinä missä muissakin kouluissa, mutta meillä ainakin on kahvi/tee + pulla/muuihanaherkku -tarjoilu kahentoista aikaan. Koko kirjotuspäivän kohokohta. ♥

Opiskelun ohella Oppilaskunnan hallitus ja tutorit järjestävät erinäisiä ohjelmia kouluajalla ja sen ulkopuolella. Uusille ykkösille ainakin on tutustumisjuttuja, Rautalampi Amazing Race.... Pestuuperjantaina on usein olleet Pestuu viännöt ja Vappuna yms. muina juhlina erinäisiä hulinoita ja kisailuja. Sitten on tietysti kakkosten abeille järjestämät Potkijaiset ja tietysti Penkkarit! Ihania wanhoja unohtamatta... Itse olin abivuotena mukana Opkh:ssa sihteerinä olin aika huono ja kakkosena olin tutori. Esittelin paljon koulua tutustumaan tulleille ysiluokkalaisille ja messuilla olin edustamassa koulua. Ei ainakaan tylsää tuu ellei anna tylsyyden tulla.

Toivottavasti tästä oli jotai apua kiinnostuneille, lukion sivuilta kannattaa ehdottomasti lukea jokainen rivi tiedonjanossa. Sillä pääsee jo aika pitkälle ja sieltä löytää moniin kysymyksiin vastaukset. Heti kun ehdin niin kirjottelen heppa- ja teatterijutuista oman juttunsa.

Heppatyttö_94

Tämä kesä on ollu suht rauhallista heppailun puolesta. Välillä tuntuu, että rauhallisempi jakso tässä harrastuksessa ei muuta kuin piristä: sitä muistaa sitten taas kuinka ihanaa se touhu onkaan ja osaa arvostaa taas vähän enemmän tätä rahasyöppöä lajia. Tarkalleen en muista mistä tää touhu alkoi, mutta varmaan silloisella ystävälläni oli huima vaikutus asiaan.

2002

Laukaan satama, Sararantapuskii 2001 (?)

Peltolan Ratsutilalta lähti mun heppailu-urani liikkeelle kesäkuussa 2002, eli olin sillon vielä seitsemänvuotias. Talutuksessa olin huimat kaksi kertaa, siitä eteenpäin on pitänyt selvitä omillaan. Keventäminen ei mulle koskaan oikeestaan tuottanut vaikeuksia, tai en mä ainakaan muista.

 

 2003-2004

Peltolan muuttaessa muualle mulla oli jonkun aikaa taukoa, kunnes joulukuussa aloitin Killerillä Jyväskylän ratsastuskoulussa. Samaan aikaan äiti aloittin Laukaan Ratsastuskoulussa, mutta mua ei sinne huolittu, kun olin vielä niin pieni. Killerillä sitten laukkasin ekaa kertaa Pindarilla ja mua jännitti niin kauheesti, että ihan itku tais tulla. Täällä tapasin oikein mainion toverin Annan, jonka kanssa me monta perjantai-iltaa vietettiin iltatallia tehdessä ja estetuntilaisia auttaessa. Saatiin me kerran harjata Marjon Haavekuvaakin, mikä oli ihan kauheen suuri kunnia. :)
Kesällä 2004 aloitin käymään myös Laukaan Ratsastuskoulussa. Ruffe oli paras poni mitä maa päällään kantoi (mustavalkolehmänkirjava issikkaruuna, jolla oli maailman paras selkä mennä ilman satulaa). Maukosen Eija piti tuohon aikaan Laukaan tunnit, ja Eija on kyllä yks parhaista opeista jotka mua on opettanut.

2005

Vuonna 2005 olin ekalla ratsastusleirilläni Takalan tallilla Vetelissä. Kirjoitin googleen hakusanaksi "ratsastusleiri" ja tämä paikka oli ensimmäinen hakutulos ja sinne mä myös sitten päädyin. Hyppäsin ekat esteet siellä, kuten myös maastoesteet ja taisin olla ensimmäistä kertaa maastossakin.

Minä ja Gitte 80cm 2008

2006

Kesällä olin Mennalassa ensimmäistä kertaa leirillä, josta innostus sitten lähti. Lopetin Killerin tunnit kokonaan ja vaihdoin Mennalaan vakiotunneille. Mennalassa olin leirillä myös 2007 ja 2008, siitä eteenpäin avustajienleireillä ja avustajana.

2008

Nikke 70cm 2008

Niko 2008

Eija lopetti Laukaassa opettamisen ja samoin lopetin oman vakiotuntini siellä. Vaihdoin Mennalan ns. "valmennustunneille", eli kävin kaksi kertaa viikossa siellä ratsastamassa. Maanantaisin mentiin vakiohepalla, perjantaisin oli vaihtuva ratsu. Mennalaan tultuani mulle tapahtui hirvittävän vauhdikas oppimiskausi. Hypättiin, kisattiin tallikisoissa, tehtiin tallitöitä, avustettiin leireillä ja vuokrattiin heppoja. Alkuun mun "valmennusheppa" oli Nikke, mutta Niken tultua kipsuksi vaihdoin Gitteen. Gitte mulla oli niin kauan kunnes Niko tuli kuvioihin ja vaihdoin siihen, kun Gitte alkoi olemaan jo vähän pieni... Kuitenkin Nikon lähdettyä Mennalasta mun lopulliseksi ratsuksi sitten tuli Midde, vaikken pitänyt tuohon aikaan oikeen koko hepasta. Midde pysyi mun valmennusheppana aina vuoteen 2010 asti.

2009 

Doni, leirikisat Heppahovissa

Kesällä kävin Kuopion Heppahovissa kolu+estevalmennusleirillä. Vaikka maneesia ei ollut, meidän leirillä suosi kelit ja leiri oli kokonaisuudessaan ihan mahtava. Voi että kun oisin vielä osannu ratsastaa pikkasen paremmin, ne hepat oli niin kauheen hyviä ja osaavia!
Loppuvuodesta Mennalassa oli uudenvuodenvuokraus, jossa meidän kingitiimi majoittui Keltaiselle talolle, teki tallihommia, kokkasi ja ratsasti omilla vuokrahepoilla. Mulla oli tietenkin Midde ja tää oli ehkä valaisevin kokemus jostain peräänannosta ja muodosta jos puhutaan. Kokeilemalla oppii aina jotain uutta, vaikkei aina oliskaan opettajaa paikalla. Kuitenkin tästä eteenpäin mun ratsastus sai ihan uusia ajatuksia siitä miten niitä heppoja pitäisi ehkä ratsastaa.

2010-2012 

Mara-poni talvipakkasilla

Midden kanssa tää kausi (-09/-10) oli ehkä menestyksekkäin, hypättiin tallikisoissa 80cm rataa ja tallikouluissa mentiin B-merkin rataa hienosti ja ihanasti. Paljon se on työtä vaatinut, eikä hieltä ja kyyneliltä välltytty. Lisäksi välillä oli vähän epäonnistumisia, mutta niistäkin päästiin aina lopulta yli. 

Minä & Tvistur, Katja & Hektor ja Aino (?) takana /EYK

2010 vuoden kesänä puolestaan olin Rautalammilla Elämysten ja Ystävyyden Kartanossa (Sahalan kartano) issikkaleirillä. Oli tosi kiva kokea jotain ihan uutta ja jännää, mutta itse leiri oli kyllä mielenkiintoinen... Hellettä oli joka päivä liki +30-40 ja me vaellettiin aamu kuudesta aamu kahdeksaan, että me pysyttäs hengissä. Iltasin uitettiin heppoja, päivisin valitettiin kun nilkat oli paarmojen pahoinpitelemät ja syötiin maailman parasta ruokaa. Tapasin siellä ekaa kertaa sitten Riikankin! Josta tuli lukion kakkosella mun kämppis.
Syksyllä -10 sitten muutin Rautalammille ja Mennalassa lopetin maanantain tunnin ja siirryin lauantaille. Kävin liki joka viikonloppu kotona ja ratsastamassa, sillä en halunnut lopettaa tunteja sieltä. Lauantain tunnit oli aika epätasaisia ja mun ratsastus joutui jonkin sortin taantumavaiheeseen siellä. Silti oon todella ilonen että jatkoin lukiovuosien läpi Mennalassa käymistä, vaikka huimat oppimiskokemukset jäivät lähinnä arkisempiin onnistumisen tunteisiin.
Rautalammin Ratsastuskeskus oli todella monipuolinen paikka harrastaa. Ekana vuonna olin mukana Nuorisoklubissa, missä pelattii hepajalkapalloa, vikellettiin, siivottiin, ajeltiin pikkuponeilla kärryjä... Lisäksi olin apuna heppakerhossa ja tietysti kävin myös tunneilla ja lukion heppakursseilla. Tuntui, että ratsastustunneilla opin enemmän ja nopeammin kuin koskaan. Tiina Vainikainen ja Sari Uimonen (opetti muuten myös Heppahovin leirillä mua) olivat ihan tajuttoman hyviä opettajia. Toisena vuotena Nuorisoklubi tais vähän kuolla ja heppakerhossa taisin olla vähemmän mukana, mutta ratsastusta kävin harrastamassa kaksi kertaa viikossa. Tiinan jäätyä äitiyslomalle ja Teemun tultua kuvioihin ratsastus pääsi täälläkin vähän taantumaan, mitä jatkui sitten abivuoteen asti. Sydänystävikseni hepoista löysin Kertun ja Hildyn esteille. Kerttu tosin oli paras kaikista.

Minä & Vape, Jenna & Gitte avustajienleirillä 2010

2013

Romeolla 70cm palkintojenjaossa

Jouduin jonkinsortin vetovastuuseen Nuorisoklubista, jonka taisin toetuttaa aika surkeasti. Anteeksi kaikille osallisille.
Kirjoitusten oltua ohi kevätpuolella vaihdoin ratsastuksen Mennalassa maanantain pienryhmätunnille. Keskuksella mulla riitti tunteja pitkälle kevääseen, mutta niitä sai sumplittua helposti vaihteleville päiville. Kertun kanssa käytiin vähän roiskimassa K.N. Specialin rataa, josta olenkin aiemmin kertonut. Kurssit tuli täyteen, kesä tuli ja vakiotunnit loppuivat.
Tänä kesänä Romeolla ratsastelin yhden viikonlopun itsenäisesti, muuten onkin tullut mentyä Middellä kerran Katrin pienryhmätunnilla ja Helkyn vastaavalla. Poitsu oli ihan super molemmilla! ♥ Viltillä menin ensimmäistä kertaa, lähdin leiriläisten kanssa sillä kahdesti maastoon. Romeolla kävin kerran Suojakalliolla Ninnun estevalmennuksessa ja voin sanoa, että jos valtiolta sais yhtään enemmän opintolainaa, voisin sijoittaa mun varat tuohon pötkylään. Sille ei tehny mitään vaikeuksia hypätä 90cm, kunhan kuski oli ees jotenkuten ajantasalla eikä pelännyt esteen alla olevia laatikoita. Mun mielestä ne on vähän jänniä välillä... Vähän reenataan ni hypätään kohta jo metriä hihi.
Eilen kävin pitkästä aikaa Laukaan Ratsastuskoululla äidin tunnilla. Pääsin peruutuspaikalle ja menin Antilla, jolla oon kerran aikaisemmin mennyt. Oli ihan huikeeta, se heppa on niin taitava ja hieno! Vaikka puolet tunnista satoikin ihan kaatamalla. En silti käsitä miten supertätiratsastaja mun äiti on, kun se aikasemmin meni paljon Antilla, ja se heppa on mullekki tosi haastava. :D Ehkä äidillä on niin vahva hengissäpysymisvietti, että se on aina selvinny sen kanssa ehjänä.
Viimeksi Rautalammilla pääsin kokeilemaan aitoa friisiläistä Vilma-tammaa, joka on Emman kaverin heppa. Emma hyppeli sillä ensin omat este-ennätyksensä ja mä kävin sitten kyydissä vähän kokeilemassa millaista on mennä tuollaisella kaunokaisella. Ravissa maksa ja munuainen vaihto paikkoja, ei muuta. Mainio pakkaus sanon minä!
12. päivä alkaa Mennalassa taas vakiotunnit. Oma vuoro on aina maanantaisin pienryhmätunneilla, enkä oikeesti malta oottaa että pääsen taas Katrin rääkkeihin. Jeejee!

Midden kanssa läpi esteiden :) 80cm 2011

Vaikka nyt onkin semmonen fiilis, että tarttis uusia haasteita, päästä kisaamaan ja sen sellaista, oon hirveen ilonen et mulla on tällanen harrastus ollut nyt 11 vuotta mun elämässä. Iso kiitos kuuluu äidille, joka on kuskannu mua ihan kamalan monta kilometriä heppajuttuihin näinä vuosina (meiltä Mennalaan tulee yhteen suuntaan 60km). Äiti lajin harrastajan muutenkin on ollut ihan hirveen isona tukena, kommentaattorina, kannustajana ja muuna eteenpäinpotkijana + sponsorina. ♥ Tää harrastus on kyllä tunkenu mut jo monen moisiin tilanteisiin, lumihankiin sun muihin, kavereita on tullu kamalasti tätä kautta, mutta yhtään luuta en ole todistettavasti vielä murtanut. Sitäpä ootellessa!

Hiljainen hetki nykyteknologialle

!!Varoitus!! Pitkä ja tosi kuiva festariviikonloppukuvaus tiedossa.

Viikko sitten tähän aikaan oltiin Laurin kanssa ainakin melkein jo siellä missä pitääkin, Helsingissä Summer Sound Festivaleilla. Pelkästään se, että lähtö myöhästyi ei riittänyt, vaan matkalla ehti loppumaan bensakin kertaalleen. Oltiin nimittäin moottoripyörällä liikkeellä! Itse festarikulkuneuvoksi se ei ehkä ollut se mukavin, mutta siistiä ja ihan sairaaaaan makeeta se oli silti, vaikka mulla oli ihan jees kokonen rinkka selässä. Eikä meidän pyörä ollu mikään matkapyörä, vaan Kawasaki Ninja...
Festivaalialueelle mentiin niin, että eipä tarvinnut kauaa ootella että Axwell kiipesi lavalle. Eikä muuten ollu huono aloitus tämän kesän festareille, koska Axwell on niin ihana. Sain aivan törkeen ihania kuvia tältä keikalta, mutta samana yönä mun Lumiasta loppui akku, eikä se sen jälkeen suostunut enää lataamaan itseään, saatikka heräämään. R.I.P kuvat, kapula heräsi vasta sunnuntaina tehdasasetuksille. Ihan vitun hienoo, kiitos taas tästä. Eikö näitä vehkeitä jakseta vai osata tehdä valmiiksi ennen kuin ne tuupataan myyntiin? Tai mikä mä oon valittamaan, itepähän oon tänki ostanu. Kiukuttaa silti.  Ei vittu sit, tehdään kuvaton postaus sen kunniaksi. Eipä ole ensimmäinen kerta kun se tekee tämmöisen tempun, mutta jooko voisko siihen vaikka tehdasasetuksina olla, että kuvat menee suoraan SkyDriveen? Mulla meni toissapäivänä kolme tuntia tutkiessa, että miten mä saan ne kuvat sinne hevetin pilvipalveluun suoraan tallentumaan, kun ei tossa kännykän mukana tulleessa "Pika-aloitusopas" -lirpakkeessa kuitenkaa ois siitä sanottu mitään. Tai jos olisikin, olin niin vihanen etten halunnu ees katsoo sitä laatikkoa päin. En oo pitkään aikaan kokenu sellaista pettymyksen tunnetta.
Kuitenkin Axwellin keikalta kun oltiin selvitty, suunnattiin sisälavalle kattomaan Knife Partyn jo alkanut setti anniskelupuolelta, kun oli meinaan pikkasen jano. Huom. vettä juotiin, a-juomien kanssa läträtessä oisin kyllä ollu tiputuksessa jo alta aikayksikön. Above & Beyondin aikana huilittiin sitten vähän kanssa, mutta ei se mun alaselkää pelastanut. Gareth Emeryn setti oli ihan jäääätävän hyvä, mutta meinas siinä melkee tippa tulla linssiin kun teki mieli joraa ihan päättömästi, mutta alaselän huutaessa hoosiannaa ei vaan pystyny. Lähdettiin sitten vartti ennen setin loppua narikkaan ja siitä junalla bussin, väärän pysäkin, kolmen kilsan kävelymatkan ja Helsingin luontotuokion kautta suihkuun ja nukkumaan. En oo meinaan ennen nähny kettua muuta ku autosta vilaukselta, tai supikoiraa, mutta kaupunkijäniksiä oon kyllä nähny. Lisäksi näin iiison etanan kotelo selässään, otin kuvankin, mutta poks se oli mun puhelimelle viimenen pisara. "Mullahan ei vittu kuvata etanoita, joten sammun" se varmaa aatteli.

Lauantaina käytiin päivällä rannalla Laurin, kuuden huskyn, perhoskoiran ja mukavan ihmisporukan kanssa. Ihan oli mielenkiintonen seurue, josta me sitten jatkettii taas festarialueelle. Third Partylla oli huikee meno, josta me suunnattiin sitten kattoon Baston settiä. Omasta mielestäni se oli kyllä aika vaatimaton, joten siirryttiin sitten kattoo viimenen tunti Steve Angellon setistä, joka ois kyllä pitäny nähdä kokonaan. Tässä vaiheessa olin saanu porukoilta tiedon, että jeps, sunnuntaina junalla Jyväskylään ja Papan 80-vuotissyndeille. En tienny oisko mun pitäny itkee vai nauraa, tein molempia. Eikä mulla ollu toimivaa kännykkää.
Steven keikan jälkeen lähdettiin oottamaan Nicky Romeron keikkaa, jolta mulla oli aika isot odotukset. Nicky kyllä ylitti ne totaalisesti. En oo varmaan ikinä ollu niin upeella keikalla, vaikka Swedish House Mafian kaikki jätkät, Pendulum ja Breathe Carolina ovatkin pistäneet aika pirun hyvin kampoihin. Nickyn koko settilista oli ihan mahtava ja meno huikee. Muuten pysyttiin Laten kanssa about puolivälin jälkeisessä osassa joraamassa, mut nyt oltiin aika eessä, enkä ois kyllä voinu kuvitella huimempii pirskeitä. Hardwell ei ollut huono sekään, mutta mun ylistys ja energia oli kulutettu nyt niin hyvin Nickylle, että mun mittapuulla Hardwell jäi kakkoseks. Kotimatka suijui vähän vähemmillä kävelyillä nyt, kun osuttiin oikeeseen bussiin, vaikka narikassa meni yli puoli tuntia.
Yö menikin sitten niin, että kun neljän aikaan oltiin tukikohdassa, pakkailun ja muun siisitytymisen jälkeen sitä ehdittiin tunti nukkua, kunnes kuudelta lähin taksilla OMG OLI NIIN SIISTIÄ rautatieasemalle ja seittemältä junalla Tampereelle, vaihto, siitä Jyväskylään, Papan synttäreille, kahden tunnin päästä takaisin Jyväskylään, tunnin odottelu junaa, koska se oli myöhässä puoli tuntia, junaan, Tampereelle, myöhästyminen vaihdosta, tutustuminen random-tyttöön, jonka kanssa käytiin ilmasilla kahvilla, junaan ja tunti suunniteltua myöhemmin Pasilassa. Nyt mulla sentään oli toimiva puhelin, mun elämäni ensimmäinen kännykkä, Nokia 1100 ♥. [x] Toimii jopa mikrosimillä!
Vaikken kauheen innoissani ollu lähdössä Jyväskylään ja mun unet jäi pahasti miinuksen puolelle, oli silti ihana nähdä kuinka onnellinen Pappa oli kun ilmaannuin paikalle. :') Ja tottakai oli ihana nähdä kaikkia serkkuja, en muista millon oisin viimeksi...

Sunnuntai oli keikkojen puolesta ihan jeppistä jee. Olin vaan nii pilvilinnoissa siitä Nickyn keikasta, että illan keikat meni kevyellä fiilistelyllä. Artistit oli mulle paljon tuntemattomampia ja Otto Knowsin keikan olinkin ehtinyt jo valmiiksi missata, että se siitä sitten. Tiëston keikka oli silti tosi makee. Poislähtö olikin sitten oma juttunsa, koska sunnuntai -> ei junia, ei busseja! Eihän siinä sitte auttanut muu kuin taksijonoon odotteleemaan kolmeksi vartiksi ja siitä taksilla tukikohtaan. Mystistä olla vuorokauden sisään kahdesti taksissa... Tässä oli varmaan kymmenen vuoden taksikiintiö sitten vuorokaudessa täytetty. 

Maanantaina kunhan jaksettiin, lähdettiin kotia kohti ja päästiin jopa perille. Lihakset kiittää, tai ainakin mulla on hartiat edellen jumissa.