Koulu alkoi joskus, ootin sitä jo tosi innolla. Saa taas rutiinia ja tekemistä päiviin. Nyt on kuitenkin tilanne se, että mä en jaksais sitten yhtään käydä koulussa. Siellä on jotenkin tosi tylsää. Meidän tän hetkiset kurssit ei oo kivoja. Kivat kurssit on tyhmiin aikoihin. Harkkatunteja ei oo. Koulu loppuu myöhään iltapäivästä. Plääh. Meillä on kolme superhyvää opea. Mä oon ammattikorkeakoulussa, enkä mä edes tykkää nettikursseista, yrittäjyydestä, ryhmätöistä tai itsenäisestä opiskelusta. Taidan oottaa ens kevättä kuin kuuta nousevaa, kun meillä alkaa tajuton harkkaputki. Sillon se opiskelu vasta alkaa. Siihen menee vielä joku puol vuotta tosin.
Lisäks mua tympii se, että miks aina minä oon siinä kokeilu-, poikkeus- tai upsistaryhmässä. Lukiossa otin bilsankurssin anatomiasta ja ootin että jes nyt päässään sorkkimaan siansilmiä ja munuaisia ja kaikkea niinku tällä kurssilla aina. Vaan meijän ryhmäpä ei ehtinyt ajanpuutteen vuoksi sitä harrastamaan. Nyt meneillään olevassa koulun kurssissa suunnitelma on mennyt pieleen jo ylemmältä taholta, eikä me päästä opettamaan terveysjuttuja kutosluokkalaisille tai pitämään terveyspromoo muille kampuksille. Asia korjataan ens kevään ryhmälle. Hyvä, jes. Lisäks kaikilla ratsastuksenopettajilla on taipumusta alkaa odottaa jälkikasvua sillon kun mä alan käymään sen open takia sillä tallilla tunneilla. Voi mun kurjuutta. Lapset on kyllä ihania, minä tykkään niistä.Kävin mä jo tsekkaamassa ammatinvalintatestejä mitä ne mulle ehdottais ammatiksi. Ai joo, sairaanhoitaja, lähihoitaja, fysioterapeutti... Toinen antoi sentään kirjastonhoitajaa, opettajaa ja sihteeriä. Sihteeri musta vois tulla. Joku vois ladella mulle aamusta päivän tehtävät ja mä tekisin ne. Oisin kätevä assari.
Vapaa-aikakin on taas vieras käsite. Syksy on ehdotonta juhlan aikaa ja ainakin toissa viikolla tais käydä niin, että koulu sai väistyä oheisohjelman tieltä... Koulutusalajärjestöjenkin elämä heräsi taas henkiin, mutta tänään tuntuu sekin olevan huonossa hapessa. Tänään ei oo sujunu mikään muu kuin ruokapolitiikka (vai mitä mieltä ootte teerikastikkeesta, lasagnesta ja raparperipiirakasta? ♥ ), koska oon pitkästä aikaa kotona latailemassa akkuja. Tai siis tekemässä jo valmiiksi myöhässä olevaa enkunkurssin (jep, meillä on enkkua enkunkielisessä koulutusohjelmassa) virallisen tapaamisen käsikirjoitusta ja mielenterveyskurssin ryhmätyötä. En tykkää. Ryhmätyön palautin jo, mutta se oli ihan surkea kun mua ei a) innosta just nyt b) alotin sen liian myöhään c) aihe on mulle jotenkin nyt tosi raskas.
MUT TÄNÄÄ ON SAUNAILTA!
Iltaisin oon niin väsynyt, etten jaksa liikkua tietokoneen äärestä mihinkään. Ehkä se johtuu syksystä, kun alkaa taas tulla pimeää ja märkää. Oon mä kyllä kanssa aika laiska, laiskottelu on kivaa, paitsi sitten kun deadlinet koputtaa ja menee ku Naton ohjus ohi. Oivoi. Ja tässä mä vaan tilitän mun surkeesta päivästä. Suomeks tätä tekstiä sikiää ku sieniä sateella. Oisin halunnu käydä sienimettälläki tänä syksynä, mutta nyt ei ihan ehdi.
Onks mitään positiivista sitte? Joo, oon jotenki reipastunu puhuu enkkua koulussa. En mä vielä uskalla ajatuksiani opettajille ja muille oppilaille huudella, tai jakaa omia tietojani jos ope kysyy jotain, mutta ainakin puhun kamuille enkkua paljon varmemmin ja sujuvammin kuin vuos sitten. Se on kivaa se!
Jestas säikähin ku veli aivasti toisella puolella taloo. Heippa.
