sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Jäämeri, huuhdo huoli pois

Kiitos JAMKO ♥
Satuin lukemaan edellisiä kirjotuksiani kesäkuulta. En onnistunut tavoitteessani, välillä sain keräillä itseäni tärkeysjärjestyksen kärkeen. Syksy oli tosi rankka, mutta ihan älyttömän huikee. Tursajaiset - en käsitä miten selvittiin niistä Jennin kanssa. Ehkä just Jennin takia. JAMKO täytti 15 vuotta, ja käytiin Juhan kanssa Turussakin TUOn synttäreitä viettämässä. Olin kahdessa harjoittelussa putkeen loppuvuonna. En muista syyslomasta mitään, mutta olin kirjoittanut kalenteriin sen olevan talviloma. En pystyny ajattelemaan onko mulla kolmen päivän päästä aikaa lähteä kahville. Vietin mahtavia hetkiä hallitusporukan kanssa. Ratsastustunnit meni älyttömän hyvin. Sain harjoitteluista hyvät palautteet. Minut valittiin JASTOn vuoden 2016 puheenjohtajaksi.

Pääsin viettämään uutta vuotta rakkaiden ystävien kanssa pois Keski-Suomesta, enkä olisi voinut olla onnellisempi paljussa revontulien alla. Ei olisi vuosi alkaa paremmin.

Olin tänä vuonna yksin Weekendeillä. 5/5

Olen ratsastanut koko syksyn kahdesti viikossa. Tallin junioriosasto eli Rellu ja Alpo tulivat nopsaan tutuiksi ja kävin molemmilla koeajamassa yhdet talli- ja estekilpailut syyskauden aikana. Mangon kanssa käytiin Suojakalliolla seuratason koulu- ja estekisoissa. Koulukisat meni hyvin, muttei sijoituttu. Estekisoissa 80cm meni yhdellä pudotuksella, joten ei sijoitutta sieltäkään. Silti en ole ikinä ratsastanut niin nautittavaa esterataa. Syksyn kiireiden takia en päässyt oikein muihin tallikisoihin, mutta joulukuun lopussa kävin hyppäämässä vikoissa kisoissa taas 80cm, tällä kertaa puhtaasti. Unohdin tosin ruusukkeeni jonnekin talliin. Tapaninpäivänä lähti joulukinkut hölkälle kun Mangon kanssa käytiin Riikka Lehtosen estevalmennuksessa. Sitten kun aloin ratsastamaan, ei ollut mitään ongelmaa. Alkuun voi esim. tehdä puolipidätteitä ja ylläpitää rytmiä helpottaakseen elämää puomitehtävissä... Toivottavasti päästään kevätkausi menemään tällä kokoonpanolla hyvin reenaten, ideaa voisi olla lähteä käymään muuallakin vähän kisailemassa. Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan. "Uutena" tuttavuutena syksyn tunneilla on ollut Vala, jolla olen menneisydessä mennyt ihan pari hauskaa kertaa. Nyt reenattiin oikeen hienosti ja kovasti, neiti hyppää oikein mallikkaasti ja koulukiusatessakaan ei moittimista, vaikkei aina usko että tuonkin kokoinen otus pystyy olemaan niin notkea. :-D

Rellu-Alpo-Samala-Mango-Salama-Mango
Kuvat © Salla Kuikka

Vietin jouluani jo joulukuun alussa, kun reissasimme JAMKOn International Clubin kanssa Saariselälle viideksi päiväksi. Siellä oli lunta, Joulupukki, poroja, ihania ihmisiä, iloa ja rauhaa. Tilaa hengittää. Revontulia. Siellä oli revontulia. Toiset voi kattella nuotiotulta tai veden virtausta ikuisuuksiin, mutta mulle revontulet on jotain mikä mun hengityksen salpaa. Siksi ei uutta vuottakaan olisi kauniimmin voinut katsella.

Reissussa meitä oli 2 suomalaista, ihana Terttu pääjehuna ja minä toisena matkanjohtajana JAMKOsta ja 58 ulkomaalaista vaihto- ja degreeopiskelijaa. Kyllä meitä lykästi kun meidän bussikuski ja opas Saariselällä olivat kanssa huikeita tyyppejä. Torstaina, tulopäivänä käytiin Rovaniemellä Joulupukin kylässä. Voi pukki! Oisin voinut vähän parrasta nykiä ja toivoa ponia joululahjaksi, mut se halus meistä vaan kuvan. Ei se mitään, ole hyvä vain. ;) Perjantaina aamu alkoi hiihtämisellä. Kuuteen vuoteen en oo hiihtäny, mutta hyvin sen taas ensimmäisessä alamäessä oppi. Villiinnyin ja hiihdin 6,4km. Hoplaa. Pienen tauon jälkeen lähdimme käymään poroja katsomassa ja makkaraa paistamassa saamelaisen perheen luona. Vierailu oli mitä lämpimin ja siitä oli hyvä lähteä moottorikelkkailemaan. Voi himppu kun ei revoja näkynyt sillä reissulla, mutta kyllä ammattilaiset vaan antoi elämäni kyydin omilla kelkoillaan. Piti pitää kiinni niin että hauiksia särki, ooo oli niin mahtavaa! Lauantaina lähdettiin Norjaan, Pykeijaan. Vannoin etten varmana mene Jäämereen pulahtamaan, mutta koska olen heikko ihminen, kävin silti. En nauttinut, mutta tulipahan tehtyä. Hähää tehkää perässä! Vesi oli +2 asteista, en tiedä syväjäädyttikö se mun sydämeni nyt iäksi. Sunnuntaiaamu valkeni huskyvaljakon kyydissä, vaikka meidän hauvat oli sitä mieltä että ei tälläsenä juhlapäivänä lujaa viitsi mennä. Illalla lumikenkäillessä (päivällä otettiin n. 2 päivää kestäneet torkut) metsästettiin taas tulia, mutta niitä näkyi vasta illalla. Kauniisti kruunasivat itsenäisyyspäivän illan vihreydellään. Vielä oli loppubailut selvittävinä ja huomenna vesi oli hyvää. Maanantai meni siivotessa ja kylpylässä käydessä, kunnes matka kotiin alkoi. En olis halunnut. Kotona satoi vaan vettä.

Pohjoista kaivaten, Taitsi